Ylä ja Ala mäkiä?

Toiselle onni voi olla tosella kuolema. Tämän kanssa joudutaan vaan elämään.

Toivon että tää päivä avaa jatkossakin silmäni. Voin olla oma itseni ilman ottamatta stressiä. Minun tulisin puhua uuseimmin. Se että olen vaan omissa oloissani ja kiroon elämään siitä ei ole hyötyä. Kun puhuu ja saa sanottua asiansa oikein usein se on myös palkitsevaa. Tajusin myös sen että ihmisten kuuluu välillä ei tosiaankaan joka viikko vain välillä vähän irroittaa. Vaikka myös tajusin sen että saan tukea haaveisiini niin haaveidenkin ohella pitää välilä iroitella.  Tänään olen avannut silmäni ja toivottavasti avasin myös parin muunkin. Tämän ansiosta pääsen taas jatkamaan hymyssä suun ja eläm tätä hetkeä ja katsotaan tulevaisuutenn mutta ei suunnitella sitä liika.

Clay 15 SH

Knuuttilan Iivari

Tässä pari kuvaa vanhuksesta ja pikku lapsista.

Tito

Se mitä se tuo mukanaan.

Ehkä tekstini voi tiivistää tuohon lausahdukseen. Totta tosiaan viime päivityksestä on jo jokunen aika. Noh. Mutta kuitenkin siinä välissä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Ensinnäkin Vellulla ollaan nyt taas käyty niin koulu kun este valmennukssa. Ensin Jatilassa oli jonkun Helin koulu valmennus josta en henkilökohtaisesti saanut juuri mitään uutta irti. Eli jos minult akysytään hieman turha tunti. Siitä seuraavana päivä oli sitten Håckuksen tunti. sieltä suunnasta tulikin sit jo torua kun ponin kunto oli hieman joulun tienoilla heikentynyt ja jalka työskentelyä en ollut harjoitellut. No mutta saimme häneltä taas hyvin paljon apuja ja pääsemme taas hänen valvovan silmän alle noin kerra kuussa. Mikä tulee auttamaan meidän kehitystä hyvin paljon.

Seuraavalla viikolla olikin sitte esteiden vuoro. Hencan valmennus oli myös tauon jälkeen hyvin hyödyllinen. teimme paljon temmon vaihteluja. Vellu oli alku tunnista hieman jäykähkö mutta alkoi pikkuhiljaa notkistumaan ja loppu tunnista olikin jo todella hyvä.

Ateenan kanssa olin kans koulu tunnilla pitkästä aikaa mikä tekikin meille kummallekkin todella hyvää. Teimme hyviä ja yksinkertaisia harjoituksi joita pystyn hyödyntämään arkisisessa ratsastusessa. Ei kai tässä tällä kertaa muuata. Pitäneen muistaa kirjoittaa taas.

Miljoonia jalkoja?

Kyllä tuollainen tunne tuli tänään hetkittäin Vellun kanssa mennessä. Vellu oli todella mukava ratsastaa vaikka hetkittäin kävikin melko vahvaksi edestä. Loppu tulo soli huomattavasti parempi kuin eilinen. Taisi tulla jokunen apina loikka ja muutama tiputus mutta kuski pysyi kyydissä. Se olikin jo saavutus. Tosin tallilaiset haluuvat mun tippuvan useemmin kuin sekahedelmä/persikka piirakka oli kulma niin hyvää? Ne on vissiin tuhonneet makuhermonsa! No mutta kuitenkin alkutunnista tuntui siltä ettei tästä tunnista voi tulla yhtään mitään kun niska oli niin kipee ja polvikin on tyylikkään musta. Kun päästiin hyppäämään niin kivut lähti melkeen kokonaan. Tosin niska muistutti itsestää jo stul hiemankin huonompi lähestyminen.

Onneks Anu rohkaisi mua tarpeeksi ja todettiin ettei meillä ole Vellun kanssa mitään hätää novisi sarjaa ajatellen. Ja se että tuo hevonen menee hetkittäin hyvin vahvaksi. Pitää miettiä uskaltaisinko kokeilla sille jotain muitakin kuolaimia vaikka vaan esteille? Pitää miettiä ja kokeilla. En haluisi sille laitaa mitää muuta mutta pitää varmaan kuitenin kokeilla miltä tuntuu. Kroppa on ehjä ja Ateenakin sai liikuntaa tosin vaan ilman satulaa mutta kuitenkin. Huomenna pitäisi mennä töihin? HUI. No eipä tarvii enää raahautua Keravalle sinne pikku yhteisöön missä kaikki puukottaa niskaan. No saas nähdä kuinka sekaisin olen kun pääsen huomenna kotiin töistä. Ja miten hyvin kerkeän liikuttaa heposet? Pitää vissiin yrittää saada Vesaa enemmänkin innostumaan ratsastusesta tai edes juoksutus avusta? Siinä vois olla mulle hyvä ratkaisu.

No eipä niitä kuvia paljon tullut tuossa yksi Mintun ottama.

Pieniä mutta vaarallisia

Siinähän se ei sitä muten tarvi kertoakkaan... Elikkä kuiteskin oli tänään Anun hyppäri pitkästä aikaa. Olin Vellulla, hyppäsimme pieni harjoituksia ja estet oli max 70 cm. Loppu tulos oli se että yhdestä lähestymisestä en ollut varma, Vellun jalat sekasin puomen kanssa ja mega pukki tai muu vastaava kompurointi ja Emmi istuu maassa. Vellu tais kyllä enemmän pelästyi koko hommaa kuin olis lähtenyt vetelee hirveetä pukkurodeota ympäri kenttää. Muiden onni!

No huomenna uudestaa ja toivotaan että kroppa kestää... Huomenna pitäisi tulla myös uusia kuvia jos niistä yksikään onnistuu.

Tulevaisuus näittää...

Viime kesältä -10 Takkulasta. 

Niinpä niin tein tänään jotain josta moni ei luultavasti ole tyytyväinen, mutta jotkut saattavat innostua. Mistä sitä koskaan tietää saadaanko me maneesi tänne vai ei? Toivomme ainakin parasta. Sen rakentuminen tänne toisi paljon uusia muutoksia vanhaan tylsään elämään. Se tulisi täyttymään uusella hymyllä joka lähtisi kaikkien tallilaisten huulilta. Sitä odotellessa. Päätin rakentaa mini radan eilen meidän kentällä ja...


 Eilisistä pikkuhypyistä päätellen mä uskon tulevaisuudelta hyvää. Ateenakin meni hyvin. Tosin ratsastettavuudelta olisi voinut olla hieman herkempi. Tosin nyt alkoi tuntua siltä että se hevonen nauttii taas hyppäämisestä. Ateenan tulevaisuus on hyvin epäselvää vielä. Tuolla jossain korvan takana olisi kutina Ateenan asuttamisesta. Saa nähdä tapahtuuko tämä tämän vaiko ensi vuoden puolella?

Vellun elämän tokat kisat. Ja ensimmäinen aallon ylitys.

Vellun tulevaisuus on taas vielä kirkkaampi ja toivon mukaan tapahtuma rikas. Tavoitteena olisi kiertaa mahdollisimman paljon eri paikkojen kisoja ettei vaan mikään uusi ja hassu tule pikku miehelle yllätyksena.


Toivon mukaan valmennuksissa käydää ja kehitytään kovaa vauhtia niin este kuin koulu ratsukkona. Haluaisin jo päästä strattaamaan Vellun kanssa tämän vuoden ensimmäiset kisat. Viime vuonna niitä kisoja tuli kasaan ainosataan yhdet koulu ja kolmet este. Tämä vuonna yritetään ainakin tuplata kumpikin puoli,

Entäs meidän mustakarvainen mustasukkanen nelijalkanen riiviö. No hän on oppinut herättämään keskellä yötä vaan siksi koska hän haluaa päästä sänkyy. Tosin päivällä sänkyyn pääsee ilman mitää apua. Siitä on tullut jo iso poika joka on luultavasti äitini suurin silmä terä ja ilon aihe. Helmikuussa olisi tarkoitus aloittaa Titon kanssa jonkin sortin toko yms. harjoittelut ja toivon mukaan loppu kesästä päästäisiin Vesan kavereiden mukaan lintumetsälle.

Talvi pakkasten kunniaan. Kevät -10

Uus Vuos ja ...

Nii mitä uudet kujeet vai? En usko. Toisaalta voisihan sitä kokeilla. Mitä siitä seuraisi? Toivon mukaan hyvää. Toisiaan miten se tekis. Mitä pitäisi tehde eri tavalla kun viime vuonna? Juuriahan elämä tunui siltä kun siinä olisi ollut jo kaikki täydellistä siihen nähden miten täydellistä voi olla tällä hetkellä elämässään. Mutta miten voikaan yks kaunis päivä muuttaa käsitystää asioista ihan täydellisesti. Aamulla herätettyäsi tuntuu, että elämä on sitä samaa vanha kuin edellisenä päivänä. Ei kaikki ei ole kuin ennen tuntuu siltä kuin sitä puuttuisi jotain tai en pääsisi toteuttamaan itseäni niinkuin kuuluisi. Jokin asia kun menee hyvääön suuntaa tullaan sieltä yhtä nopeasti alaskin.

Nyt sen oon huomannut jollain pienillä mut kallilla asioilla elämästä tulisi helppoa ja uudestaan mielenkiintoista. Voiko yksi "pieni" rakennus pitää ihmisen onnellisena? Vastaus on kyllä! Kyllä voi sielä pääsisin toteuttamaan itseäni ja tekemään sitä mitä olen aina halunnut. Olen todennut, että joillekki nämä asiat tulevat tai no saavat tosta noin vaan ja toisten pitää tehdä kaikki mahdollinen sen eteen. No ei aina voi saada sitä mitä haluaa mutta, tämän asian aijon saadan keinolla millä hyvänsä.

Olin tässä yks päivä Vellun kanssa pellolla. Pikku mies käyttäytyi hyvin vaikka en uskonutkaan siihen alusta alkaen jonka takia pyysinkin vanhan herras miehin Peten meidän mukaan. Pellolla oli onneks tarpeeksi paljon lunta jonka ansiosta Vellu jouti rämpimään ja hankkimaan uusia isoja lihaksia.

Titon uus vuos meni mummilassa hoidossa. Aluksi oli ihmetellyt ääniä muutei pelännyt millän lailla. Näillä tunnelmilla sitä kai sit mennää uuteen vuoteen.