keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Vanhan kertaamista
Mistäpä aloittaisin. Noh.
Ateenan silmä on parantunut todella hyvin. Ei siinä näy kun pieni arpi enään. Ja arpihan siihen jääkin. Ateenan kanssa on siis palattu lähestulkoon normaaliin päivä järjestelyihin. Sanni ( Ateenan vuokraaja ) käy kerra tai kaksi viikossa ja minä meen muina päivinä. Nii ja kerran tai kaksi on vapaata viikosta riippuen.
Ateenan kanssa olen myös pari kertaa käynyt tutkimassa lähistön metsäteitä.
Muuten Ateenan kanssa ei oikeen ihmeempää ole tapahtunut.
Vellun kanssa meillä on ollut ylä- ja alamäkeä...
Juuri kun kaikki tuntui taas alkavan luistamaan niin tuli uusi loma. No loma oli lähinnä varmuuden vuoksi. Nyt taas normaalisti töissä.
Olimme maanantaina taas pitkästä aikaa Håkkusksessa. Vitsi että sielä tulee aina AHAA -elämyksiä. Kuten taas tälläkin kertaan. Teimme aluksi paljon eteen-alas harjoituksia käynnissä, ravissa ja laukassa. Sen jälkeen aloimme jälleen kerran harjoittelemaan pohkeenväistöjä jotka ovat aina tuottanee meille hieman harmaita hiuksia. Teimme pitkillä sivulla käynti-ravi siirtymisiä pohkeenvästössä. Laukasse emme hakeneet kun mahdollisimman pyöreätä muotoa. Kaikesta eniten keskityimme kuitenkin minun istuntaani joka on aivan kamala. Ehkä sekin muokkaatuu pikku hiljaa.
Aloimme tänään Sanna kanssa suunnittelemaan että saatetaan mennä jouluaattona joulumaastoon. Se olisikin Vellun ensimmäinen.
Vielä lopuksi pari viime talven kuvaa...
Ateenan silmä on parantunut todella hyvin. Ei siinä näy kun pieni arpi enään. Ja arpihan siihen jääkin. Ateenan kanssa on siis palattu lähestulkoon normaaliin päivä järjestelyihin. Sanni ( Ateenan vuokraaja ) käy kerra tai kaksi viikossa ja minä meen muina päivinä. Nii ja kerran tai kaksi on vapaata viikosta riippuen.
Ateenan kanssa olen myös pari kertaa käynyt tutkimassa lähistön metsäteitä.
Muuten Ateenan kanssa ei oikeen ihmeempää ole tapahtunut.
Vellun kanssa meillä on ollut ylä- ja alamäkeä...
Juuri kun kaikki tuntui taas alkavan luistamaan niin tuli uusi loma. No loma oli lähinnä varmuuden vuoksi. Nyt taas normaalisti töissä.
Olimme maanantaina taas pitkästä aikaa Håkkusksessa. Vitsi että sielä tulee aina AHAA -elämyksiä. Kuten taas tälläkin kertaan. Teimme aluksi paljon eteen-alas harjoituksia käynnissä, ravissa ja laukassa. Sen jälkeen aloimme jälleen kerran harjoittelemaan pohkeenväistöjä jotka ovat aina tuottanee meille hieman harmaita hiuksia. Teimme pitkillä sivulla käynti-ravi siirtymisiä pohkeenvästössä. Laukasse emme hakeneet kun mahdollisimman pyöreätä muotoa. Kaikesta eniten keskityimme kuitenkin minun istuntaani joka on aivan kamala. Ehkä sekin muokkaatuu pikku hiljaa.
Aloimme tänään Sanna kanssa suunnittelemaan että saatetaan mennä jouluaattona joulumaastoon. Se olisikin Vellun ensimmäinen.
Vielä lopuksi pari viime talven kuvaa...
torstai 17. marraskuuta 2011
Haaste
Eli Sanni haastoi minut kirjoittamaan että minkälainen hevosenomistaja olen :)
Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.
*Haastan Lauran ja Sannan
Yritän pitää joka asiassa maalaisjärkeni mukana sekä turvallisuuden.
Omaan oudon tavan josta en osaa enään päästää irti. Joku asia jonka olen siskoltani oppinut esim. tietyn tavan millein suitset niputetaan tai koulusatulan satulavyö ei voi olla kun tietyn päin. Nii ja loimet pitää olla viikattu tietyllä tavalla. Ja omaan myös tietyissä asiossa horoskoopilleni sopivan piirteen pikkutarkka. Ja nykyään kun siskoni on sanojensa mukaisesti siirtynyt enimmäkseen taustajoukoksi, niin olen hyvin tarkka että asiat tehdää juuri minun tavallani.
Jos alan ajattelemaan kunnolla minua hevosen omistajana... Minulla ei ole enää moneen vuoteen tullut sellaista fiilistä et "hei wau mulla on oma hevonen" En sitten tiedä onko se hyvä asia. Moni kavereistani ihmettelee minkä takia minulla on niin aikaa vievä ja kallis harrastus. Ei se ei oikeastaan ole enään harrastus vaan elämäntapa. En tiedä aikaa jolloin meillä ei olisi hevosia. En muista aikaa kun en olisi hoitanut hevosia kotona itse. (No nythän ne on tosin täyshoito tallissa.)
Kun palataan nyky hetkeen. Hyviä ja huonoja puolia kahden hevosen omistamisesta. Ja hyviä ja huonoja puolia minusta hevosen omistajana.
* Mun tuurilla toinen on aina kipee ja toinen toipilas. Nii ja se harvinaisuus kun kummallakin pääsisi treenaamaan kunnolla niin yleensä olet itse sitten kipeenä tai toipilaana.
* Tallilla menee tuplasti enemmän aikaa.
- Toisaalta jään todella usein suustani kiinni eri ihmisten kanssa joten sekin vaikuttaa asiaan.
* Olen todella laiska pesemään varusteita.
-Nahkavarusteet tulee pestyä joihinkin tärkeisiin kilpailuihin. Mutta jos on kyse vain seuran omista kisoista niin saattaa helposti silloin jäädä. Suojat harjaan ratsastusta ennen ja jälkeen mutta niitäkin pitäisi hieman useammin puhdistaa paremmin. Harjat pesee melkeen aina Sanna silloin kun se ei enään kestä katsoa niitä :/
* Pyrin aina ratsastamaan nätisti ja siististi.
-Varsinkin kisoissa. Vaikka hevonen sikailisi kuinka pahasti ja kieltelisi niin siististi mennään. Lasken kymmeneen ja totean "vika on aina ratsastajassa EI hevosessa!"
* Loimitan hevosiani.
- Kyllä, tämä ainainen keskustelu. Minun hevoset ovat lähestulkoon aina myös kesälläkin loimet päällä. Tosin minkälainen loimi on päällä niin se riippuu täysin ilmasta ja hevosesta. Ateena palelee todella helposti ja menee jumii kun taas Vellu ei niin helposti. Nyt Vellu on tosin klipattu ensimmäisen kerran.
* Pikkutarkka ruokinnasta.
- En halua syöttää mitään liikaa enkä mitään liian vähänkään. Purnukoita kyllä löytyy mutta kaikki on tarpeellisia. Kumpikaan hevosista ei pysty syömään kauraa joten se ei kuulu perusruokintaan. Meidän perusruokintaan kuuluu Ateenalle mysli ja Vellulle kauraton täysirehu. Sen lisäksi ne syövät "välipala mössön" joka koostuu pellavasta ja melassista.
* Pikkutarkka terveydestä.
- Pyrin viettämään aikaa hevosteni kanssa jotta huomaan heti jos jokin ei ole kunnossa. Tarkistan joka päivä jalat joista olen tullut hyvin hyvin tarkaksi. Kumpikin on nimittäin erittäin imppari herkkiä.
Tonne olisi kiva päästä... Ehkä ensi keväänä...
Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.
*Haastan Lauran ja Sannan
Yritän pitää joka asiassa maalaisjärkeni mukana sekä turvallisuuden.
Omaan oudon tavan josta en osaa enään päästää irti. Joku asia jonka olen siskoltani oppinut esim. tietyn tavan millein suitset niputetaan tai koulusatulan satulavyö ei voi olla kun tietyn päin. Nii ja loimet pitää olla viikattu tietyllä tavalla. Ja omaan myös tietyissä asiossa horoskoopilleni sopivan piirteen pikkutarkka. Ja nykyään kun siskoni on sanojensa mukaisesti siirtynyt enimmäkseen taustajoukoksi, niin olen hyvin tarkka että asiat tehdää juuri minun tavallani.
Jos alan ajattelemaan kunnolla minua hevosen omistajana... Minulla ei ole enää moneen vuoteen tullut sellaista fiilistä et "hei wau mulla on oma hevonen" En sitten tiedä onko se hyvä asia. Moni kavereistani ihmettelee minkä takia minulla on niin aikaa vievä ja kallis harrastus. Ei se ei oikeastaan ole enään harrastus vaan elämäntapa. En tiedä aikaa jolloin meillä ei olisi hevosia. En muista aikaa kun en olisi hoitanut hevosia kotona itse. (No nythän ne on tosin täyshoito tallissa.)
Kun palataan nyky hetkeen. Hyviä ja huonoja puolia kahden hevosen omistamisesta. Ja hyviä ja huonoja puolia minusta hevosen omistajana.
* Mun tuurilla toinen on aina kipee ja toinen toipilas. Nii ja se harvinaisuus kun kummallakin pääsisi treenaamaan kunnolla niin yleensä olet itse sitten kipeenä tai toipilaana.
* Tallilla menee tuplasti enemmän aikaa.
- Toisaalta jään todella usein suustani kiinni eri ihmisten kanssa joten sekin vaikuttaa asiaan.
* Olen todella laiska pesemään varusteita.
-Nahkavarusteet tulee pestyä joihinkin tärkeisiin kilpailuihin. Mutta jos on kyse vain seuran omista kisoista niin saattaa helposti silloin jäädä. Suojat harjaan ratsastusta ennen ja jälkeen mutta niitäkin pitäisi hieman useammin puhdistaa paremmin. Harjat pesee melkeen aina Sanna silloin kun se ei enään kestä katsoa niitä :/
* Pyrin aina ratsastamaan nätisti ja siististi.
-Varsinkin kisoissa. Vaikka hevonen sikailisi kuinka pahasti ja kieltelisi niin siististi mennään. Lasken kymmeneen ja totean "vika on aina ratsastajassa EI hevosessa!"
* Loimitan hevosiani.
- Kyllä, tämä ainainen keskustelu. Minun hevoset ovat lähestulkoon aina myös kesälläkin loimet päällä. Tosin minkälainen loimi on päällä niin se riippuu täysin ilmasta ja hevosesta. Ateena palelee todella helposti ja menee jumii kun taas Vellu ei niin helposti. Nyt Vellu on tosin klipattu ensimmäisen kerran.
* Pikkutarkka ruokinnasta.
- En halua syöttää mitään liikaa enkä mitään liian vähänkään. Purnukoita kyllä löytyy mutta kaikki on tarpeellisia. Kumpikaan hevosista ei pysty syömään kauraa joten se ei kuulu perusruokintaan. Meidän perusruokintaan kuuluu Ateenalle mysli ja Vellulle kauraton täysirehu. Sen lisäksi ne syövät "välipala mössön" joka koostuu pellavasta ja melassista.
* Pikkutarkka terveydestä.
- Pyrin viettämään aikaa hevosteni kanssa jotta huomaan heti jos jokin ei ole kunnossa. Tarkistan joka päivä jalat joista olen tullut hyvin hyvin tarkaksi. Kumpikin on nimittäin erittäin imppari herkkiä.
Vellun naurava tervehdys
Meillä on hevosia/poneja ollut siitä lähtien kun olen täyttänyt vuoden. Siskoni ensimmäinen poni oli shetlanninponi Emma-Kaja. Emma teki meillä ollessaan yhden varsankin. Näistä ajoista minulla ei ole paljoa muisti kuvia.Emma myytiin meiltä vuonna 1995. Emman jälkeen meille tuli New Forest -tamma Kotimäen Mimosa, s.1987 Mimmi.
Siinä vasta oma lukunsa. Mimmi tuli Siskolleni Mimmin ollessaan 8-vuotiaana. Mimmi opetti maan ja taivaan välillä kaikki mitä ponin omistaminen on ensin siskolleni ja tämän jälkeen minulle.Aluksi vaihteet olivat lähinnä joko eteen täysillä tai vaihtoehtoisesti ylöspäin. Mimmi osasi olla maailman hirven mutta samalla maailman ihanin poni, joka rakasti hedelmiä yli kaiken ja pelkäsi neuloja ja eläinlääkäreitä niin paljon että olisi voinut melkeen nirhata kaikki ympärillä olevat. Mimmin kanssa tuli harrastettua kaikkea mitä tulee vaan mielee. Siskoni kävi Huubertus kisoissakin, meinasimme myös mennä hiihtoesteratsastus kisoihin. Mimmi oli moniponi jonka kanssa ei ollut asiaa mitä ei olisi voinut tehdä. Tietenkin on eri asia mitä mieltä Mimmi oli asiasta... Mimmi teki meille myös yhden varsan Misambal. Sampo nykyisin Santtu lähti meiltä 2002. Mimmi myytiin pariksi vuodeksi pois meiltä kun olimme kummatkin kasvaneet hänelle liian pitkäksi, mutta ostimme hänet takaisin eläkepäiville. Mimmi sairasti metabolista oireyhtymää ja lähinnä jatkuvan kaviokuumeilun takia lähti meiltä parhaan ystävänsä kanssa vihreille laitumille tammikuussa 2008.
Mimmin paras ystävä. Minun ihka ensimmäinen oma hevonen Palmik
s.1983
Palmik näytti lähinnä valkoiselta suomenhevoselta, vaikka oli arabin ja trakehnerin ristetys. Epäilemme torinhevosta. Oli meille tullessaan jo 18-vuotias ja ehdottomasti kiltein ja lempein hevonen mitä tämä maa tulee ikinä päällään kantamaan. Palmik rakasti aplodeja <3 varsinkin pienen esteradan jälkeen. Palmikki opetti minulle vaikka mitä esim. miltä tuntuu laukan vaihdot. Palmikin kanssa loppu vaiheella pystyi harrastamaan maastoilua ja muutakin ratsastusta pelkällä riimulla. Palmikki ei nimittäin olisi tehnyt edes kärpäselle pahaa. Palmikki on ainut hevonen kenen selässä uskalsin mennä ilman kypärää ilman pelkoa. Paamilla oli kimosyöpä ja lopetettiin yhdessä ystävänsä Mimmin kanssa tammikuussa 2008.
Kum Sampo lähti meiltä Siskolleni eli Sannalle tuli uusi hevonen Partia
s.1988
Ihana Partia ja Sannan oma huippuhevonen. Opetusmestari. Partia oli koulutettu pitkälle ja sen kanssa pystyi tekemään ihan mitä tahansa. Vähän haastava ratsastettava, mutta silti kiltti. Neljä ihanaa sukkaa, tumma väri, ihanat liikkeet ja intoa ja taitoa riittämiin. Se rakasti esitellä sen piffejä ja paffeja. Jotka sen kanssa sain opetelle ja Sen lisäykset Wau... Se tunne kun hevonen oikeasti pidentää ja leijuu ne askeleet eteenpäin... Partia opetti minulle myös sen mitä tarkoittaa kun hevonen kääntyy postimerkin päälle. Minä pääsin Partian kanssa kolmiin kilpailuihin jotka kaikki tapahtui Vellun vierottamisen jälkeen. Yhdet koulukisat ja kahdet estekisat. Muistan aika kun tuttuni tuli tuumaamaan este verryttelyssä "joo tosi reilua kun yhdet tulee este kisoihin esittelee kaikki mahdolliset piffit ja paffit." Partia oli myös Match Show: n BIS voittaja :) Todella kaunis hevonen. Partia lopetettiin kotona maaliskuussa 2009
Tässä olikin kaikki kaverit jotka ovat olleet minun tai Sannan omistuksessa. Mutta haluan mainita pari hevosta jotka ovat opettaneet nimeomaan minulle jotain merkittävää.
Wavilon s.1991
Wavi tuli meille ylläpitoon loppu kesällä 2006 määrittämättömäksi aikaa. Wavi oli hupaisa isopäinen heppa joka opetti minut hyppäämään isoja esteitä. Wavin kanssa tuli kierrettyä hyvin paljon kisoja ei niin hyvällä menestyksellä mutta se mikä ei tapa se vahvistaa! Syksyllä sain kuulla kauhea soiton jonka seurauksena Wavi lähti minulta syksyllä 2007.
Kreuzritter KS s.1990
Ripa tuli meille ylläpitoon määrittelemättömäksi ajaksi kesällä 2008. Ripa oli hieno herra jonka kanssa harjoittelin Ateenan rinnalla. Ripan kanssa kerkesin startata yhdet kisat joissa Ripa tosin meinasi postattaa minut selästään jo ennen lähtö linjaa. Ripan kanssa sai kokei miltä tuntuu kun hevonen hyppää teknisesti oikein. Tämän hienon kokemuksen ja ajan tämän jonka sain viettää hänen kanssaan kuuluu täysin Ripan omistajalle joka antoi minulle tämän mahdollisuuden. Ripa jouduttiin lopettamaan keväällä 2009.
Tässä tälläinen tällä kertaa...
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Aikaa kulunut taas liikaa...
Niinpä niin aikaa on kulunut aiva liian paljon edelllisestä kirjoituksesta.
Mitä kaikkea onkaan kerkenyt tapahtua seuran mestaruuksien jälkee. Raspaaja kävi viime viikolla katsomassa kummankin hampaat. Noh ensi kerran tuleekin jo 4 kk jälkeen kun kummallakin olikin aika paljon piikkejä. Siinä samassa kun Vellu oli hyvässä humalassa raspauksen takai niin päätin klipata sen siinä samalla. En tehnyt mitään ihmeellistä kuviota sille kuhan vaan saada lapsi kuivumaan hieman nopeammin. Nyt alkoikin sitten kunno loimitus urakka ette lapsi menis jumiin uudestaan.
Eilen ratsastaessa Vellu tuntui hieman jumiselta näinkö pitäneen pyytää Tiina taas katsomaan se läpi jos vaikka sieltä jotain taas vielä löytyisi. Vai johtuuko jäykkyys kylmästä ja karvattomuudesta. Vellu on ollut muuten todella mukava ratsataa vaikka meinaa olla hiaman ylimääräistä säheltämis energiaa kun ovat tarharemontin ajan vaan puolipäivä tarhauksessa. Nii ja nyt meillä on ainakin toistaiseksi hypätessä kuparirollerit suussa kun meinaa välillä olla hieman vauhdikasta tuo meidän meno.
Nii ja olimmehan me tuossa joku viikonloppu Veikko Heikkilän kahden päivän valmennuksessa. Eka päivä meni ihan ok. Pientä hampaan puremista oli havaittavissa (ja silloin meillä ei ollut vielä kuparirollereita) ja päätin mennä sitten seuraavankin päivän Vellulla vaikka aluksi olin suunnitellu meneväni Ateenalla toisen päivän. Ratkaisu taisi olla ihan hyvä sillä saimme Veikolta taas paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä tulevaisuuteen. Kiitos siitä.
Olimme Vellun kanssa myös Uotilan hyvätekeväisyys kisoissa. Niistä ei ole paljoa kerrottavaa eikä kehuttavaa... Hylkyhän sieltä tuli ja hienot pukki rodeot. Jotain positiivistä siitä reisusta nimittäin mulla ei ollut enään sellanen olo että tulisin saman tein sieltä alas. Mukava ja opettava reissu sekin oli Vellulle kun meillä oli Kalle poni mukana matkassa.
Sitte kävimme viime viikolla Ehon maneesissa uuden valmentajani kanssa hyppäämässä. Siellä on niin helppoa kun esteet on valmiina ja eikä tarvitse alkaa korjaamaan niitä poiskaan. Nyt löyty valmentaja josta en päästä irti en millään. En ole ennen tavannut valmentajaa joka kertoo niin tarkasti mitä tein väärin ja miten olisi pitänyt tulla ja miten tule seuraavan kerran. Pitkästä aikaa hyppäsimme Isoja esteitä. No loppu käytejä talutellessani tallilta soitettiin että Ateenalta tulee silmästa ja nenästä verta...
Tästä pääsemmekin sopivasti Ateenan kuulumisiin. Eli juu hän oli lyönyt päänsä johonkin niin että silmäkulma oli repeytynyt ja se jouduttiin tikkaamaan. Eli tämä viikko mennään vielä rauhallisesti mutta ensi viikolla aloitamme jo kunnon ratsastuksen taas. Ateenalla on ollut muutenkin seuran mestaruuksien jälkeen hieman kevyempää ja pidempi paulautuminen kesästä. Uusin asia ja mullistavin asia mitä Ateenalle on tapahtunut tällä välin on silmän lisäksi uusi "vanha" vuokraaja. Eli jo tääläkin esiintynyt Sanni alkoi nyt virallisesti vuokraamaan Ateenaa noin 1-2 kertaa viikossa. Viikoista riippuen.
Olikohan tässä kaikki olellinen?! Taisi olla. Voi olla että jatkossakin tulee harvoin tekstejä. Aina kun muista ja on aikaa... Mutta toisaalta omaksi iloksihan tätä enemmän kirjoittelen. Mieli tekisi tehdä varusteista kirjoitukset ja paljon muuta. Toisaalta ei niillä ole niinkään kiire. Kun teitä lukioitakaan ei oikeestaa ole. No mutta omaksi ilokseni ainakin. Voi sitten myöhemmin luoskellä mitä kaikkea on tapahtunut :)
Mitä kaikkea onkaan kerkenyt tapahtua seuran mestaruuksien jälkee. Raspaaja kävi viime viikolla katsomassa kummankin hampaat. Noh ensi kerran tuleekin jo 4 kk jälkeen kun kummallakin olikin aika paljon piikkejä. Siinä samassa kun Vellu oli hyvässä humalassa raspauksen takai niin päätin klipata sen siinä samalla. En tehnyt mitään ihmeellistä kuviota sille kuhan vaan saada lapsi kuivumaan hieman nopeammin. Nyt alkoikin sitten kunno loimitus urakka ette lapsi menis jumiin uudestaan.
Eilen ratsastaessa Vellu tuntui hieman jumiselta näinkö pitäneen pyytää Tiina taas katsomaan se läpi jos vaikka sieltä jotain taas vielä löytyisi. Vai johtuuko jäykkyys kylmästä ja karvattomuudesta. Vellu on ollut muuten todella mukava ratsataa vaikka meinaa olla hiaman ylimääräistä säheltämis energiaa kun ovat tarharemontin ajan vaan puolipäivä tarhauksessa. Nii ja nyt meillä on ainakin toistaiseksi hypätessä kuparirollerit suussa kun meinaa välillä olla hieman vauhdikasta tuo meidän meno.
Nii ja olimmehan me tuossa joku viikonloppu Veikko Heikkilän kahden päivän valmennuksessa. Eka päivä meni ihan ok. Pientä hampaan puremista oli havaittavissa (ja silloin meillä ei ollut vielä kuparirollereita) ja päätin mennä sitten seuraavankin päivän Vellulla vaikka aluksi olin suunnitellu meneväni Ateenalla toisen päivän. Ratkaisu taisi olla ihan hyvä sillä saimme Veikolta taas paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä tulevaisuuteen. Kiitos siitä.
Olimme Vellun kanssa myös Uotilan hyvätekeväisyys kisoissa. Niistä ei ole paljoa kerrottavaa eikä kehuttavaa... Hylkyhän sieltä tuli ja hienot pukki rodeot. Jotain positiivistä siitä reisusta nimittäin mulla ei ollut enään sellanen olo että tulisin saman tein sieltä alas. Mukava ja opettava reissu sekin oli Vellulle kun meillä oli Kalle poni mukana matkassa.
Sitte kävimme viime viikolla Ehon maneesissa uuden valmentajani kanssa hyppäämässä. Siellä on niin helppoa kun esteet on valmiina ja eikä tarvitse alkaa korjaamaan niitä poiskaan. Nyt löyty valmentaja josta en päästä irti en millään. En ole ennen tavannut valmentajaa joka kertoo niin tarkasti mitä tein väärin ja miten olisi pitänyt tulla ja miten tule seuraavan kerran. Pitkästä aikaa hyppäsimme Isoja esteitä. No loppu käytejä talutellessani tallilta soitettiin että Ateenalta tulee silmästa ja nenästä verta...
Tästä pääsemmekin sopivasti Ateenan kuulumisiin. Eli juu hän oli lyönyt päänsä johonkin niin että silmäkulma oli repeytynyt ja se jouduttiin tikkaamaan. Eli tämä viikko mennään vielä rauhallisesti mutta ensi viikolla aloitamme jo kunnon ratsastuksen taas. Ateenalla on ollut muutenkin seuran mestaruuksien jälkeen hieman kevyempää ja pidempi paulautuminen kesästä. Uusin asia ja mullistavin asia mitä Ateenalle on tapahtunut tällä välin on silmän lisäksi uusi "vanha" vuokraaja. Eli jo tääläkin esiintynyt Sanni alkoi nyt virallisesti vuokraamaan Ateenaa noin 1-2 kertaa viikossa. Viikoista riippuen.
Olikohan tässä kaikki olellinen?! Taisi olla. Voi olla että jatkossakin tulee harvoin tekstejä. Aina kun muista ja on aikaa... Mutta toisaalta omaksi iloksihan tätä enemmän kirjoittelen. Mieli tekisi tehdä varusteista kirjoitukset ja paljon muuta. Toisaalta ei niillä ole niinkään kiire. Kun teitä lukioitakaan ei oikeestaa ole. No mutta omaksi ilokseni ainakin. Voi sitten myöhemmin luoskellä mitä kaikkea on tapahtunut :)
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Seuranmestaruudet ja kaikkee muuta kivaa
Eli mistä sitä aloittaisikaan...
No hepot muuttivat yhtenä perjaintain toiselle tallille hieman lähemmäksi kotia.
Muutto meni hyvin eikä tullut mitään ihmeellistä vastaan.Ateenallekkin kelpasi ruoka heti! Ihme on tapahtunut!
Lauantaina oli sitten seuranmestaruudet esteratsastuksessa
Ensin oli kauhukakaran Vellun vuoro. Verryttely oli täys katastroffi ja siitä ei sen enempää. Radalla tuli kuitenkin harmillinen yksi pudotus. Luokka oli siis huikeat 70cm.
Ateenalla menin siis 80-90cm ja 100cm.
80-90cm meni muten hyvin mutta uusinnassa tein tiukemman tien ja jalkani jäin johteeseen kiinni ja se kaatu. Este olisi ollut vasta sitä seuraava. Tuomari ei oikeen tiennyt miten reakoida tilanteeseen joten keskeytin uusinnan.
Ei siinä vielä kaikki. Metrissä arvostelu 367.1.
Perus rata puhtaasti ja Ateena tuntui nauttivan koko hammasta. maali linjan jälkeen meille tuli hieman erimielisyyksia kummalta puolelta valmistautuvaa ratsukkoa menemme ja Emmihän mätkähti maahan nauramaan. Kerkesin siinä sitten hetken nauramaan kun kuulu "Sä saat jatkaa vielä! Selkään sieltä!" no ei siinä mitään äkkiä takaisin selkään ja lähtölinjaa ylittämään. Uusinnassa tuli yksi kielto mutta se riitti kolmanteen sijaan koko luokssa. Hyvä Ateena!
Sunnuntaina oli vuorossa koulu kisat. Tavoitteena saada kaikki rada hyväksytyksi.
Vellulla helppo C:1 2000
Rata oli sinäänsä ihan hyvä hieman jännittynyt. Mutta yllätys prosentit 66%
Ateenalla helppo B:0 2009
Maneesiin päästyä Ateenan ilme olisi ollut näkemisen arvoinen. "Missä esteet?"
Jännittynyt jonka seurauksena Emmin käsi on kivikova ja Ateenalla suu auki. Nii ja Ateena elämänsä ensimmäisen kerran kouluradalla. Prossat 62,6% What?
Sitten elämäni ensimmäinen a.
Eli Ateenalla helppo A:10 2011
Rata oli parempi kun b rata tosin meillä oli kanget suussa. Paperissa luki varoivaista ja puutteellinen kokoamisaste. prossat 62,5%
Viikonloppuun siis mahtui paljon kömmähdyksiä ja onnistumisia.
Maanantaina olimme Vellun kanssa Håkkuksen valmennuksessa pitkästä aikaa. Sinne olikin jo ikävä. Näillä mennään taas.
Kuvat maanantain valmennuksesta ja Ateenasta yksi hyppy kuvakantakirjauksesta.
No hepot muuttivat yhtenä perjaintain toiselle tallille hieman lähemmäksi kotia.
Muutto meni hyvin eikä tullut mitään ihmeellistä vastaan.Ateenallekkin kelpasi ruoka heti! Ihme on tapahtunut!
Lauantaina oli sitten seuranmestaruudet esteratsastuksessa
Ensin oli kauhukakaran Vellun vuoro. Verryttely oli täys katastroffi ja siitä ei sen enempää. Radalla tuli kuitenkin harmillinen yksi pudotus. Luokka oli siis huikeat 70cm.
Ateenalla menin siis 80-90cm ja 100cm.
80-90cm meni muten hyvin mutta uusinnassa tein tiukemman tien ja jalkani jäin johteeseen kiinni ja se kaatu. Este olisi ollut vasta sitä seuraava. Tuomari ei oikeen tiennyt miten reakoida tilanteeseen joten keskeytin uusinnan.
Ei siinä vielä kaikki. Metrissä arvostelu 367.1.
Perus rata puhtaasti ja Ateena tuntui nauttivan koko hammasta. maali linjan jälkeen meille tuli hieman erimielisyyksia kummalta puolelta valmistautuvaa ratsukkoa menemme ja Emmihän mätkähti maahan nauramaan. Kerkesin siinä sitten hetken nauramaan kun kuulu "Sä saat jatkaa vielä! Selkään sieltä!" no ei siinä mitään äkkiä takaisin selkään ja lähtölinjaa ylittämään. Uusinnassa tuli yksi kielto mutta se riitti kolmanteen sijaan koko luokssa. Hyvä Ateena!
Sunnuntaina oli vuorossa koulu kisat. Tavoitteena saada kaikki rada hyväksytyksi.
Vellulla helppo C:1 2000
Rata oli sinäänsä ihan hyvä hieman jännittynyt. Mutta yllätys prosentit 66%
Ateenalla helppo B:0 2009
Maneesiin päästyä Ateenan ilme olisi ollut näkemisen arvoinen. "Missä esteet?"
Jännittynyt jonka seurauksena Emmin käsi on kivikova ja Ateenalla suu auki. Nii ja Ateena elämänsä ensimmäisen kerran kouluradalla. Prossat 62,6% What?
Sitten elämäni ensimmäinen a.
Eli Ateenalla helppo A:10 2011
Rata oli parempi kun b rata tosin meillä oli kanget suussa. Paperissa luki varoivaista ja puutteellinen kokoamisaste. prossat 62,5%
Viikonloppuun siis mahtui paljon kömmähdyksiä ja onnistumisia.
Maanantaina olimme Vellun kanssa Håkkuksen valmennuksessa pitkästä aikaa. Sinne olikin jo ikävä. Näillä mennään taas.
Kuvat maanantain valmennuksesta ja Ateenasta yksi hyppy kuvakantakirjauksesta.
torstai 22. syyskuuta 2011
Kantakirja tamma!
Nyt se on ohi!
Ateena kantakirjaus oli siis Ypäjällä 17.9.2011
Perjantaina oli puunaus ja letitys joka onnistui huomattavasti paremmin kun oletin. Niistä tuli jopa ihan kauniita. Osasta.
Lauantaina lähdimmekin ajamaan jo ennen kukon laulua. Olimme perillä hyvissä ajoin jolloin kerkesimme hieman tutlkailla missä ja milloin on mitäkin.
Ensin oli ratsastuskoe. Alkuverkassa jonka suoritin kentällä koska oletimme että kaikki tamma ovat maneesissa samaan aikaa. ( Tai niin ohjeissa luki...) Jouduimme lopulta odottelemaaan vielä parikytä minuuttia ennen kun pääsimme maneesiin. Sisälle päästyä kaikki rentous oli poissa. Maneesi oli jaettu kahteen osaan kangas sermillä ja toisella puolella oli irtohypytystä. Saimme kuitenkin ihan mukavaa palautetta Ateenasta ja Siirikin tykkäsi. "Alkuun jännittynyt, loppuun kohden parempi. Rehellinen."
Seuraavaksi vuorossa irtohypytys. No Ateena olisi halunnut mielummin esitellä lentoravia kun laukkaa. Kun alotimme hypytykset niin tulimme yhden kerran, toisen ja kolmannen joka kerta nostettii ihan vähän... Sitten se oli ohi. Olin että "häh?" Eihän se ollut kun vajaa metri...
"Hyvä takajalkojen tekniikka. Rehellinen. Rohkea."
Ei siinä mitään sitten jatkoimme matkaa ja oli edessä vielä rakenne arvostelu. Joka tietenkin olisi omalta kohdalta mennyt huomattavasti paremmin jos olisi hiemankaan vahvempi englannin taito...
Loppu tulos oli saimme Ateenan kantakirjaan tosin vain 41p. On kulma liian iso, suppuvarpaat, enemmän estehevosen näköinen ja ruskea.... Kyllä Tansakassa suositaan tummia värejä jalostukseen. Tällaista tällä kertaa. Pää asia oli se että saimme sen kantakirjaa. Sitä lahdimme hakemaan.
Hyvä Ateena!
p.s. Kone ei suostu yhteistyöhön minun kanssa joten en saa linkitettyä näitä...
http://petweb.kuvat.fi/kuvat/2011/20110917_ebef_ypaja/ateena_IMG_0780.jpg
http://sillas.kuvat.fi/kuvat/2011/17092011_ebef/Ateena1.JPG
Ateena kantakirjaus oli siis Ypäjällä 17.9.2011
Perjantaina oli puunaus ja letitys joka onnistui huomattavasti paremmin kun oletin. Niistä tuli jopa ihan kauniita. Osasta.
Lauantaina lähdimmekin ajamaan jo ennen kukon laulua. Olimme perillä hyvissä ajoin jolloin kerkesimme hieman tutlkailla missä ja milloin on mitäkin.
Ensin oli ratsastuskoe. Alkuverkassa jonka suoritin kentällä koska oletimme että kaikki tamma ovat maneesissa samaan aikaa. ( Tai niin ohjeissa luki...) Jouduimme lopulta odottelemaaan vielä parikytä minuuttia ennen kun pääsimme maneesiin. Sisälle päästyä kaikki rentous oli poissa. Maneesi oli jaettu kahteen osaan kangas sermillä ja toisella puolella oli irtohypytystä. Saimme kuitenkin ihan mukavaa palautetta Ateenasta ja Siirikin tykkäsi. "Alkuun jännittynyt, loppuun kohden parempi. Rehellinen."
Seuraavaksi vuorossa irtohypytys. No Ateena olisi halunnut mielummin esitellä lentoravia kun laukkaa. Kun alotimme hypytykset niin tulimme yhden kerran, toisen ja kolmannen joka kerta nostettii ihan vähän... Sitten se oli ohi. Olin että "häh?" Eihän se ollut kun vajaa metri...
"Hyvä takajalkojen tekniikka. Rehellinen. Rohkea."
Ei siinä mitään sitten jatkoimme matkaa ja oli edessä vielä rakenne arvostelu. Joka tietenkin olisi omalta kohdalta mennyt huomattavasti paremmin jos olisi hiemankaan vahvempi englannin taito...
Loppu tulos oli saimme Ateenan kantakirjaan tosin vain 41p. On kulma liian iso, suppuvarpaat, enemmän estehevosen näköinen ja ruskea.... Kyllä Tansakassa suositaan tummia värejä jalostukseen. Tällaista tällä kertaa. Pää asia oli se että saimme sen kantakirjaa. Sitä lahdimme hakemaan.
Hyvä Ateena!
p.s. Kone ei suostu yhteistyöhön minun kanssa joten en saa linkitettyä näitä...
http://petweb.kuvat.fi/kuvat/2011/20110917_ebef_ypaja/ateena_IMG_0780.jpg
http://sillas.kuvat.fi/kuvat/2011/17092011_ebef/Ateena1.JPG
maanantai 12. syyskuuta 2011
Valehtelua...
No näinhän tässä kävi. En sit saanutkaan tehtyä seraavana päivänä uutta kirjoitusta. Ehkä musta ei tule koskaan kunnon blogaaja? Kirjoittelen aina päivinä jolloin kerken ilman kiirettä kuten tänään. Tänään on hyvä päivä kirjoittaa kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistä kun tallillekkaan et tartte lähte. Eikä illalla ole Titon kanssa treenejä. Vai voikoniitänyt ihan treeneiks kutsua.
Hevoset rokotettiin eilen joten äiti kävi hoitamassa karsinat yms. päivällä jo. Saavat olla ihan vaan tänään. Mitään ihmeellistä ei oikeesta ole tapahtunut. Ateenaa olen yrittänyt saada mahdollisimman mukavaksi ratsastaa ja kerta kerralta se tuntui paljon mukavammalta.
Velulla taas ollaan puhailtu kaikkee erinlaista. Välillä menty ilma satulaa, irto juoksutettu ja kerran jopa hypätty. Vellu vaikutti viime viikolla hieman tylsistettyneeltä ja olen yrittänyt saada pikkumiehen mielentilaan nostettua.
Nyt lopuksi laita satunnaisessa järjestyksessä kuvia. Joiden ajan kohta on mennyt ja kuvaajatkin ovat ketä sattuu. Eikä ole aika järjestyksessä.
Vellun kanssa kerittiin jonkin verran kierrella eri paikoissa ennnen se pitkää sairaslomaa. Tässä on yksi kuva Mikko Mäentaustan valmennuksesta. Olimme myös 5-vuotialle avoimessa koulukisoissa.
Kisoissa meni minusta minusta yllättävän hyvin.
Ei tullut yhtään sikailu sinkoilua. Jännittynyt Vellu oli joka rökitti pisteissä paljonkin. No ei mietitä sitä että vastuksena oli Siiri Kyrö yms. ratsuttajat.
Kerkisimme käydä taman kauden tavoiteissakin hurjat yhden kerran. Tavoitteemme oli kisata Vellun kanssa Noviisi -sarjaa. Yhden osakilpailun kerkisimme käydä. Tosin sekin päätyi hylkyyn kuskin sekoilusta.
Kotona meille on käynyt Vellun emän entinen omistaja Laura Vänskä pitämässä yhden tunnin. Ja aijomme pyytää häntä udestaankin heti kun saamme Vellun kuntoon taas. Sen tunnin aikana minulle selvisi miten vinoon olen Vellun antanut mennä. Ehkä jonkun muunkin pitäisi käydä herran kyydissä jonkin päivä jotta selviäisi onko herra edes kehittynyt mihinkään suntaan.
Ateenasta minulla ei ole omalla koneellan juuri ollenkaan kuvia...
Ateenasta on jäänyt kuvat hieman vähäiselle...
Pitäneen tehdä asiaan korjaus!
Kuvat ovat viime talvelta. Ateena on saanut hyvin kasvatettua karvaa ja mahaa... Onneks ei oo enää noin turvonneen näköinen
Ei kai tässä muuta ihmeempää. Katsellaan taas joskus.
Hevoset rokotettiin eilen joten äiti kävi hoitamassa karsinat yms. päivällä jo. Saavat olla ihan vaan tänään. Mitään ihmeellistä ei oikeesta ole tapahtunut. Ateenaa olen yrittänyt saada mahdollisimman mukavaksi ratsastaa ja kerta kerralta se tuntui paljon mukavammalta.
Velulla taas ollaan puhailtu kaikkee erinlaista. Välillä menty ilma satulaa, irto juoksutettu ja kerran jopa hypätty. Vellu vaikutti viime viikolla hieman tylsistettyneeltä ja olen yrittänyt saada pikkumiehen mielentilaan nostettua.
Nyt lopuksi laita satunnaisessa järjestyksessä kuvia. Joiden ajan kohta on mennyt ja kuvaajatkin ovat ketä sattuu. Eikä ole aika järjestyksessä.
 |
| Vellu talvella hyppytreeneissä. Porvoossa |
 |
| Orimattilasta |
 |
| Orimattilasta |
Ei tullut yhtään sikailu sinkoilua. Jännittynyt Vellu oli joka rökitti pisteissä paljonkin. No ei mietitä sitä että vastuksena oli Siiri Kyrö yms. ratsuttajat.
 |
| Orimattilasta |
 |
| Järvenpäästä |
 |
| Järvenpäästä |
Ateenasta minulla ei ole omalla koneellan juuri ollenkaan kuvia...
Ateenasta on jäänyt kuvat hieman vähäiselle...
Pitäneen tehdä asiaan korjaus!
Kuvat ovat viime talvelta. Ateena on saanut hyvin kasvatettua karvaa ja mahaa... Onneks ei oo enää noin turvonneen näköinen
Ei kai tässä muuta ihmeempää. Katsellaan taas joskus.
maanantai 5. syyskuuta 2011
Jotain uutta ja jotain vanhaa
Mitstä sitä taas aloittais kaikkea on kerkinyt tapahtua viime kerrasta...
No Vellulla on nyt käynyt kahdesti hevososteopaatti joka on löytänyt Vellulta niin ristiselästä kuin alarnagastakin jumiutumia joita ollaan nyt hoidettu. Läheinnä sileellä työskentelyä ja kunnon kasvattamista. Vellulla on tuo maha kasvanut kesän aikan hyvää tahtia. Eilen menin sill pitkästä aikaa ilmansatulaa ja homasin hänen liikkunee pitkästä aikaaa paljon paremmin. Vellu on viime aikoina hetkittäin ollut hieman apean oloinen. Aloin sitten miettiämään johtuukohan apeisuus taas pieniksi jääneistä satoista? Pyydämme siis satula ihmisen katsomaan satulat voiko niissä olla taas vikaa.
Kuvat eivät suostu olemaan yhteistyössä kanssani joten ne eivät ole fiksusti
Kiitos Sanni kuvista!
Ateenaa olemme yrittäneet saada hieman lihomaan kantakirjausta varten jotka ovat jo tässä kuussa. Sitä varten myös yrittäneest saada Ateena mahdollisimman kivaksi ratsastettavuudeltaan. Siellä kun on testiratsastaja. Tällä kertaa se on kaiketi Siiri Kyrö. Jännitää mitä mieltä hän on Ateenasta.
Muuten jatkamme hiljais elossa eiloilua. yritän huomenna taas kirjoitella lisää vanhoja asioita.
No Vellulla on nyt käynyt kahdesti hevososteopaatti joka on löytänyt Vellulta niin ristiselästä kuin alarnagastakin jumiutumia joita ollaan nyt hoidettu. Läheinnä sileellä työskentelyä ja kunnon kasvattamista. Vellulla on tuo maha kasvanut kesän aikan hyvää tahtia. Eilen menin sill pitkästä aikaa ilmansatulaa ja homasin hänen liikkunee pitkästä aikaaa paljon paremmin. Vellu on viime aikoina hetkittäin ollut hieman apean oloinen. Aloin sitten miettiämään johtuukohan apeisuus taas pieniksi jääneistä satoista? Pyydämme siis satula ihmisen katsomaan satulat voiko niissä olla taas vikaa.
Kuvat eivät suostu olemaan yhteistyössä kanssani joten ne eivät ole fiksusti
Kiitos Sanni kuvista!
Ateenaa olemme yrittäneet saada hieman lihomaan kantakirjausta varten jotka ovat jo tässä kuussa. Sitä varten myös yrittäneest saada Ateena mahdollisimman kivaksi ratsastettavuudeltaan. Siellä kun on testiratsastaja. Tällä kertaa se on kaiketi Siiri Kyrö. Jännitää mitä mieltä hän on Ateenasta.
Muuten jatkamme hiljais elossa eiloilua. yritän huomenna taas kirjoitella lisää vanhoja asioita.
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Pitkästä aikaa
Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa nyt vihdoin urakalla kirjoittelemaan. Varsinkin kun tuntuu että nyt sitä kirjoteltavaa saattaisi alkaa tulemaan.Paljon on tapahtunut viime kirjoituksesta. Eli pitkä kirjoitus tulee. Mistä sitä aloittaisi...
Kerrotaan nyt viimeisin asia. Päästiin vihdoin pois kauhukalliosta. Nyt ei tartte olla enää muiden pompoteltavana ja haukuttavana. Ja matkakin tallille lyheni reilut 10km. Kyllä helpottaa. Tito ei ole vielä ehtinyt oleskelee uudessa asunnossa kun on ollut mökkeilemässä oikeen urakalla. Pikku hiljaa asunto alkaa näyttää kodilta ja tuntumaan siltä. Viehän se oman ajan.
Ateenan kanssa ollaan käyty parit estekisat ihan hyvällä menestyksellä. Eholla on tullut yksi luokka voitto hurjasta 80cm. Mutta jostais se oli taas aloitettava. Sen jälkeen ollaan käyty Porvoossa ja Dumissa hyppelemässä. Kaikista on jäänyt hyä fiilis ja hevosesta huomaa että sen mielestä se on taas hyvin hauskaa.
Syksyllä meillä onkin edessä Ateenan kantakirjaus johon ollaan nyt aika paljon jo panostettu. Paljon koulutyöskentelyä että saataisiin tamma näyttämään parhaat puolensa missä vaan. Tarkoituksena olisi käydä jotkut koulukisatkin ennen kantakirjausta. Ateenan kanssa en halua ottaa paineita että pakko päästä kisaamaan ja voittamaan kaikki. Me mennään aina kun päästää ja mennään pitämään hauskaa oikee olan takaa. Jonka Ehon katsojatkin huomasi silloin palkintojen jaossa. Ateena nimittäin pukitti minut alas sieltä.
Asioissa eteenpäin. Ja siirrytään taakse päin paljon. Vellun kanssa päästiin treenaamaan kunnoolla ja hyppimään jo meille isoja esteitä. Treenit alkoi sujua ja aloimme käymään kisoissa hakemassa hyviä kokemuksia. Tallimme omat kisa meni hieman päin persettä suoraan sanottuna. Tai no ei mutta Vellu vei kuskia kuus-nolla. Tosin silloinkin katsojat vaan sano radan jälkeen että mitä kovempaa Vellu meni sitä isompi pepsodentti hymy kuskilla oli :D Hauskaa ainakin oli. Tuli Vellun kanssa käytyä MänRalla hyppelemässä ja jopa depyytti alue kisoihin tehtii Järvenpäässä. Jonka jälkeen treenasimme ja lähdimme hyppäämään suunnitelmissa ollutta nuorten noviisi-luokkaa josta tuli kuskillekki ns debyytti kansallisiin luokkiin. Sitten jatkoimme treenaamista ja aloimme myös treenata koulupuolellakin ahkerammin.
Kesäkuun alulla Vellu kuintekin alkoi ontumaan satunnaisesti toista etu jalkaansa jonka seurauksena jätimme kaikki treenauksen pois ja kävelytimme ainostaan. Oli päiviä jolloin Vellun jalka ei reakoinut laisinkaan ja päiviä kun oli selvästi epäpuhdas muttei kipeä. Ei missään vaiheessa ole ollut jalat turvoksissa, kuumat ja poika näyttäis olevan kipee jostain.
Tilasimme hierojan tutkimaan lihaksiston mutta mitään ei löytynyt. Kävimme sen jälkeen Hyvinkäällä ontumatutkimuksiisa ja sieltä ei löytynyt mitään syytä miksi hän ontuu. Yhdestä jalasta löytyi kyllä irtopala mutta piikityksenkin jälkeen herra ontu edelleenkin. Toisesta kintereestä löytyi turvotusta jonka alkuperää ei osata edes arvailla. Nyt viikko kylmätään ja kylmätää jotta turvotus saadaa laskemaan. Sitten uudestaa klinikalle. Toivottavasti silloin löytyisi jo jokin syy mistä tämä ontuminen johtuu.
Tässä tämmöinen tiivistelmä siitä mitä on tapahtunut tämän kevään aikana. Tosin kuvia en saa kun tässä koneella ei löydy yhtää kuvaa. Seuraavan teen siis kuvien kera taikka pelkillä kuvilla ja joku videokin saattaa löytyä jos osaa käyttää tätä... Ulkoasuakin yritän saada muutetua kuhan opin vaan... Vanhakin voi oppia uutta. Siihen siis.
Kerrotaan nyt viimeisin asia. Päästiin vihdoin pois kauhukalliosta. Nyt ei tartte olla enää muiden pompoteltavana ja haukuttavana. Ja matkakin tallille lyheni reilut 10km. Kyllä helpottaa. Tito ei ole vielä ehtinyt oleskelee uudessa asunnossa kun on ollut mökkeilemässä oikeen urakalla. Pikku hiljaa asunto alkaa näyttää kodilta ja tuntumaan siltä. Viehän se oman ajan.
Ateenan kanssa ollaan käyty parit estekisat ihan hyvällä menestyksellä. Eholla on tullut yksi luokka voitto hurjasta 80cm. Mutta jostais se oli taas aloitettava. Sen jälkeen ollaan käyty Porvoossa ja Dumissa hyppelemässä. Kaikista on jäänyt hyä fiilis ja hevosesta huomaa että sen mielestä se on taas hyvin hauskaa.
Syksyllä meillä onkin edessä Ateenan kantakirjaus johon ollaan nyt aika paljon jo panostettu. Paljon koulutyöskentelyä että saataisiin tamma näyttämään parhaat puolensa missä vaan. Tarkoituksena olisi käydä jotkut koulukisatkin ennen kantakirjausta. Ateenan kanssa en halua ottaa paineita että pakko päästä kisaamaan ja voittamaan kaikki. Me mennään aina kun päästää ja mennään pitämään hauskaa oikee olan takaa. Jonka Ehon katsojatkin huomasi silloin palkintojen jaossa. Ateena nimittäin pukitti minut alas sieltä.
Asioissa eteenpäin. Ja siirrytään taakse päin paljon. Vellun kanssa päästiin treenaamaan kunnoolla ja hyppimään jo meille isoja esteitä. Treenit alkoi sujua ja aloimme käymään kisoissa hakemassa hyviä kokemuksia. Tallimme omat kisa meni hieman päin persettä suoraan sanottuna. Tai no ei mutta Vellu vei kuskia kuus-nolla. Tosin silloinkin katsojat vaan sano radan jälkeen että mitä kovempaa Vellu meni sitä isompi pepsodentti hymy kuskilla oli :D Hauskaa ainakin oli. Tuli Vellun kanssa käytyä MänRalla hyppelemässä ja jopa depyytti alue kisoihin tehtii Järvenpäässä. Jonka jälkeen treenasimme ja lähdimme hyppäämään suunnitelmissa ollutta nuorten noviisi-luokkaa josta tuli kuskillekki ns debyytti kansallisiin luokkiin. Sitten jatkoimme treenaamista ja aloimme myös treenata koulupuolellakin ahkerammin.
Kesäkuun alulla Vellu kuintekin alkoi ontumaan satunnaisesti toista etu jalkaansa jonka seurauksena jätimme kaikki treenauksen pois ja kävelytimme ainostaan. Oli päiviä jolloin Vellun jalka ei reakoinut laisinkaan ja päiviä kun oli selvästi epäpuhdas muttei kipeä. Ei missään vaiheessa ole ollut jalat turvoksissa, kuumat ja poika näyttäis olevan kipee jostain.
Tilasimme hierojan tutkimaan lihaksiston mutta mitään ei löytynyt. Kävimme sen jälkeen Hyvinkäällä ontumatutkimuksiisa ja sieltä ei löytynyt mitään syytä miksi hän ontuu. Yhdestä jalasta löytyi kyllä irtopala mutta piikityksenkin jälkeen herra ontu edelleenkin. Toisesta kintereestä löytyi turvotusta jonka alkuperää ei osata edes arvailla. Nyt viikko kylmätään ja kylmätää jotta turvotus saadaa laskemaan. Sitten uudestaa klinikalle. Toivottavasti silloin löytyisi jo jokin syy mistä tämä ontuminen johtuu.
Tässä tämmöinen tiivistelmä siitä mitä on tapahtunut tämän kevään aikana. Tosin kuvia en saa kun tässä koneella ei löydy yhtää kuvaa. Seuraavan teen siis kuvien kera taikka pelkillä kuvilla ja joku videokin saattaa löytyä jos osaa käyttää tätä... Ulkoasuakin yritän saada muutetua kuhan opin vaan... Vanhakin voi oppia uutta. Siihen siis.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Joko taas....
Niinpä nii. Asioita tapahtuu välillä liian paljon liian nopeasti.
Vuokran antajat ovat outoja ja muutenkin ihmiset ovat tays idjootteja. Pitäis vissiin alkaa etsmään omaa paikkaa jotta pääsis vähän edes helpommalla. No se on nyt vielä pientä.
Iivari muuttaa pääsiäisen jälkee johonkin uuteen paikkaa jossa se saa olla myös koko kesän. Toivottavasti se viihtyy siellä.
Tulipa tänään vielä tutkittua Uuden tallin ojitusta lähempääkin ja hevosen alta. Ei tästä sit sen enempää :)
Näillä mennäään.
Vuokran antajat ovat outoja ja muutenkin ihmiset ovat tays idjootteja. Pitäis vissiin alkaa etsmään omaa paikkaa jotta pääsis vähän edes helpommalla. No se on nyt vielä pientä.
Iivari muuttaa pääsiäisen jälkee johonkin uuteen paikkaa jossa se saa olla myös koko kesän. Toivottavasti se viihtyy siellä.
Tulipa tänään vielä tutkittua Uuden tallin ojitusta lähempääkin ja hevosen alta. Ei tästä sit sen enempää :)
Näillä mennäään.
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Uudet tuulet puhaltaa
Nii no taukoa on kirjoityksiin tullut aika paljon. No monia syitä löytyy monien elämän muutosten takia.
Ensinnäkin suurin muutos on se että hevoset ovat muuttaneet uuteen talliin. Nyt alkavat jo hieman tottumaan uuteen talliin ja uusiin paikkoihin. Nyt meillä on käytössä maneesi joka on meille todella luksus juttu. Sillä vanhaan paikkaan emme saaneet toiveitamme läpi ja tiedän nyt ettei sinne tule koskaan tulemaankaan. Uudessa paikassa on paljon asioita joita haluaisin muuttaa mutta joudun vaan tottumaan tallin tavoille. Ensin tuntui siltä että sielä ei ole muuta hyvää kun valmentaja lähellä ja maneesi. Pikku hiljaa alkaa tottumaan ahtaisii tiloihin ja suureen ihmis paljouteen.
Olemme joutuneet myös Vellun kanssa suureen haasteen eteen kun joudumme hankkimaan täysin "uudet" satulat hänelle. Olemme nyt löytäneet tarpeeksi leveät satulat enään toppauksia vaille valmiiksi. Toivottavasti saamme ne tällä viikolla takas että päästäisiin treenaamaan viikonlopun kisoihin satulallakin. Nii jos kuskin takapuoli kestää...
Siitä pääsemmekin sitte tuoreimpaan asiaa. Autoin Anua hänen kolmi vuotiaan kanssa tuossa sunnuntai aamuna. Alku juoksutuksessa tuli sellasta pukkirodeota että huhhu... Ajattelin ittekseni sitten että onneks se tekee nuo nyt nii ei jaksa sit enää tehdä kun kiipeen sinne selkään. Siis sillähän on ollut ihminen selässä jo pitkää ja taluteltukkin niin että ihminen on selässä muttei niin että olis ihminen ollut kyydissä ns. juoksuttaessa. No sitten kiipesin kyytiin Anu talutti hetken aikaa ja alkoi päästää pidemmälle narulle ja sit lähettiin. Sieltähän tuli yhtä hienot riekkumiset uudestaan. Ja minä lennän kun leppä keihäs maahan. Tuloksena ilmat pihalle ja luultavasti häntäluussa jonkin moinen hiusmurtuma.
Entäs Ateena. Sen kanssa ollaan hyvin paljon treenattu koulua nyt kun hänenkin estepenkki on toppuksessa. Suunnitelmissa olisi mennä tallilla järjestettäviin koulukilpailuihin?! Kyllä Ateenalla koulukisoihin. Mitäköhän siitäkin tulee? :) Sen näkee sit.
Tässä nyt olis tarkoitus saada itsensä kuntoo ja treenaamaan. Tarkoitus olisi mennä lauantaina Ateenalla hyppämään Eholla yhden luokan jos saadaan satula kotiin ajoissa. Sitten Velun kanssa on tarkoitus mennä sunnuntaina Orimattilaan nuorten koulukisoihin. Katsotaan kykeneeekö kuski siihen vai saadaanko varakuski.
Niistä sitten myöhemmin. Toivottavasti saisin paljon uusia kuvia viimeistaa kisoista jos en saa hepoista aikasemmin otettuun.
Ensinnäkin suurin muutos on se että hevoset ovat muuttaneet uuteen talliin. Nyt alkavat jo hieman tottumaan uuteen talliin ja uusiin paikkoihin. Nyt meillä on käytössä maneesi joka on meille todella luksus juttu. Sillä vanhaan paikkaan emme saaneet toiveitamme läpi ja tiedän nyt ettei sinne tule koskaan tulemaankaan. Uudessa paikassa on paljon asioita joita haluaisin muuttaa mutta joudun vaan tottumaan tallin tavoille. Ensin tuntui siltä että sielä ei ole muuta hyvää kun valmentaja lähellä ja maneesi. Pikku hiljaa alkaa tottumaan ahtaisii tiloihin ja suureen ihmis paljouteen.
Olemme joutuneet myös Vellun kanssa suureen haasteen eteen kun joudumme hankkimaan täysin "uudet" satulat hänelle. Olemme nyt löytäneet tarpeeksi leveät satulat enään toppauksia vaille valmiiksi. Toivottavasti saamme ne tällä viikolla takas että päästäisiin treenaamaan viikonlopun kisoihin satulallakin. Nii jos kuskin takapuoli kestää...
Siitä pääsemmekin sitte tuoreimpaan asiaa. Autoin Anua hänen kolmi vuotiaan kanssa tuossa sunnuntai aamuna. Alku juoksutuksessa tuli sellasta pukkirodeota että huhhu... Ajattelin ittekseni sitten että onneks se tekee nuo nyt nii ei jaksa sit enää tehdä kun kiipeen sinne selkään. Siis sillähän on ollut ihminen selässä jo pitkää ja taluteltukkin niin että ihminen on selässä muttei niin että olis ihminen ollut kyydissä ns. juoksuttaessa. No sitten kiipesin kyytiin Anu talutti hetken aikaa ja alkoi päästää pidemmälle narulle ja sit lähettiin. Sieltähän tuli yhtä hienot riekkumiset uudestaan. Ja minä lennän kun leppä keihäs maahan. Tuloksena ilmat pihalle ja luultavasti häntäluussa jonkin moinen hiusmurtuma.
Entäs Ateena. Sen kanssa ollaan hyvin paljon treenattu koulua nyt kun hänenkin estepenkki on toppuksessa. Suunnitelmissa olisi mennä tallilla järjestettäviin koulukilpailuihin?! Kyllä Ateenalla koulukisoihin. Mitäköhän siitäkin tulee? :) Sen näkee sit.
Tässä nyt olis tarkoitus saada itsensä kuntoo ja treenaamaan. Tarkoitus olisi mennä lauantaina Ateenalla hyppämään Eholla yhden luokan jos saadaan satula kotiin ajoissa. Sitten Velun kanssa on tarkoitus mennä sunnuntaina Orimattilaan nuorten koulukisoihin. Katsotaan kykeneeekö kuski siihen vai saadaanko varakuski.
Niistä sitten myöhemmin. Toivottavasti saisin paljon uusia kuvia viimeistaa kisoista jos en saa hepoista aikasemmin otettuun.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Tavoitteiden sairasloma
Otsikko nyt sit kertookin taas hyvin paljon. Ensinnäkin kyllä on tässä taas sairaslomalla tai no sunnuntai illalla liukastuin ja meni sit polvi sioiltaan. No pari päivää tässä ollaa sit kidutettu itseää olemalla pois hevosten selästä. No onneks tallilta löytyy auttavia käsiä ja Petra onkin ratsastanut Ateenan eilen ja tänään. No se onkin saanut ihan hyvääliikuntaa ja toivottravasti Perta sai lisä motivaatiota ratsastukseen. No Vellu on taas saanut hieman kevyempää liikuntaa vähän juoksutusta ja tänään Vesa uskaltautui sen selkään. Ensin menimme niin että Vellu oli liinassa. Kun tahti ja yhteys alkoi löytyä menivät myös hetken aikaa ilman liinaa. Kummallakin näytti olevan ihan mukavaa.
No tässä kotona ollessa olen kerittnyt ajatella mitä oikeen oikeasti haluaisin. Haluanko päästä hevosteni kanssa pitkälle vai jäädä vaan harrastaja ratsastajaksi. No tavotteita tule ja haaveita pitkällekkin mutta ensin pitää saada koulu pois alta ja saada kunnon työ. No kaikki ajallaan. Toivotaan että ensimäinen haku onnistuu ja jo ennen kesää voi olla Emmin elämä uudessa uskossa. No ennen kesää Emmillä on vielä paljon tehtävää tulipa tuossa lupailtua kaikkea kivaa. Tosin tällä hetkellä ei paljoon mitään tehdä kun polveei vielä taivu turvotuksen takia. Annetaan ajan parantaa ja haaveilla tulevaisuudesta jossa on kaikkea mitä nyt voi vaan kuvitella.
No tässä kotona ollessa olen kerittnyt ajatella mitä oikeen oikeasti haluaisin. Haluanko päästä hevosteni kanssa pitkälle vai jäädä vaan harrastaja ratsastajaksi. No tavotteita tule ja haaveita pitkällekkin mutta ensin pitää saada koulu pois alta ja saada kunnon työ. No kaikki ajallaan. Toivotaan että ensimäinen haku onnistuu ja jo ennen kesää voi olla Emmin elämä uudessa uskossa. No ennen kesää Emmillä on vielä paljon tehtävää tulipa tuossa lupailtua kaikkea kivaa. Tosin tällä hetkellä ei paljoon mitään tehdä kun polveei vielä taivu turvotuksen takia. Annetaan ajan parantaa ja haaveilla tulevaisuudesta jossa on kaikkea mitä nyt voi vaan kuvitella.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Ylä ja Ala mäkiä?
Toiselle onni voi olla tosella kuolema. Tämän kanssa joudutaan vaan elämään.
Toivon että tää päivä avaa jatkossakin silmäni. Voin olla oma itseni ilman ottamatta stressiä. Minun tulisin puhua uuseimmin. Se että olen vaan omissa oloissani ja kiroon elämään siitä ei ole hyötyä. Kun puhuu ja saa sanottua asiansa oikein usein se on myös palkitsevaa. Tajusin myös sen että ihmisten kuuluu välillä ei tosiaankaan joka viikko vain välillä vähän irroittaa. Vaikka myös tajusin sen että saan tukea haaveisiini niin haaveidenkin ohella pitää välilä iroitella. Tänään olen avannut silmäni ja toivottavasti avasin myös parin muunkin. Tämän ansiosta pääsen taas jatkamaan hymyssä suun ja eläm tätä hetkeä ja katsotaan tulevaisuutenn mutta ei suunnitella sitä liika.
Tässä pari kuvaa vanhuksesta ja pikku lapsista.
Toivon että tää päivä avaa jatkossakin silmäni. Voin olla oma itseni ilman ottamatta stressiä. Minun tulisin puhua uuseimmin. Se että olen vaan omissa oloissani ja kiroon elämään siitä ei ole hyötyä. Kun puhuu ja saa sanottua asiansa oikein usein se on myös palkitsevaa. Tajusin myös sen että ihmisten kuuluu välillä ei tosiaankaan joka viikko vain välillä vähän irroittaa. Vaikka myös tajusin sen että saan tukea haaveisiini niin haaveidenkin ohella pitää välilä iroitella. Tänään olen avannut silmäni ja toivottavasti avasin myös parin muunkin. Tämän ansiosta pääsen taas jatkamaan hymyssä suun ja eläm tätä hetkeä ja katsotaan tulevaisuutenn mutta ei suunnitella sitä liika.
 |
| Clay 15 SH |
 |
| Knuuttilan Iivari |
Tässä pari kuvaa vanhuksesta ja pikku lapsista.
 |
| Tito |
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Se mitä se tuo mukanaan.
Ehkä tekstini voi tiivistää tuohon lausahdukseen. Totta tosiaan viime päivityksestä on jo jokunen aika. Noh. Mutta kuitenkin siinä välissä on kerinnyt tapahtua vaikka mitä. Ensinnäkin Vellulla ollaan nyt taas käyty niin koulu kun este valmennukssa. Ensin Jatilassa oli jonkun Helin koulu valmennus josta en henkilökohtaisesti saanut juuri mitään uutta irti. Eli jos minult akysytään hieman turha tunti. Siitä seuraavana päivä oli sitten Håckuksen tunti. sieltä suunnasta tulikin sit jo torua kun ponin kunto oli hieman joulun tienoilla heikentynyt ja jalka työskentelyä en ollut harjoitellut. No mutta saimme häneltä taas hyvin paljon apuja ja pääsemme taas hänen valvovan silmän alle noin kerra kuussa. Mikä tulee auttamaan meidän kehitystä hyvin paljon.
Seuraavalla viikolla olikin sitte esteiden vuoro. Hencan valmennus oli myös tauon jälkeen hyvin hyödyllinen. teimme paljon temmon vaihteluja. Vellu oli alku tunnista hieman jäykähkö mutta alkoi pikkuhiljaa notkistumaan ja loppu tunnista olikin jo todella hyvä.
Ateenan kanssa olin kans koulu tunnilla pitkästä aikaa mikä tekikin meille kummallekkin todella hyvää. Teimme hyviä ja yksinkertaisia harjoituksi joita pystyn hyödyntämään arkisisessa ratsastusessa. Ei kai tässä tällä kertaa muuata. Pitäneen muistaa kirjoittaa taas.
Seuraavalla viikolla olikin sitte esteiden vuoro. Hencan valmennus oli myös tauon jälkeen hyvin hyödyllinen. teimme paljon temmon vaihteluja. Vellu oli alku tunnista hieman jäykähkö mutta alkoi pikkuhiljaa notkistumaan ja loppu tunnista olikin jo todella hyvä.
Ateenan kanssa olin kans koulu tunnilla pitkästä aikaa mikä tekikin meille kummallekkin todella hyvää. Teimme hyviä ja yksinkertaisia harjoituksi joita pystyn hyödyntämään arkisisessa ratsastusessa. Ei kai tässä tällä kertaa muuata. Pitäneen muistaa kirjoittaa taas.
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Miljoonia jalkoja?
Kyllä tuollainen tunne tuli tänään hetkittäin Vellun kanssa mennessä. Vellu oli todella mukava ratsastaa vaikka hetkittäin kävikin melko vahvaksi edestä. Loppu tulo soli huomattavasti parempi kuin eilinen. Taisi tulla jokunen apina loikka ja muutama tiputus mutta kuski pysyi kyydissä. Se olikin jo saavutus. Tosin tallilaiset haluuvat mun tippuvan useemmin kuin sekahedelmä/persikka piirakka oli kulma niin hyvää? Ne on vissiin tuhonneet makuhermonsa! No mutta kuitenkin alkutunnista tuntui siltä ettei tästä tunnista voi tulla yhtään mitään kun niska oli niin kipee ja polvikin on tyylikkään musta. Kun päästiin hyppäämään niin kivut lähti melkeen kokonaan. Tosin niska muistutti itsestää jo stul hiemankin huonompi lähestyminen.
Onneks Anu rohkaisi mua tarpeeksi ja todettiin ettei meillä ole Vellun kanssa mitään hätää novisi sarjaa ajatellen. Ja se että tuo hevonen menee hetkittäin hyvin vahvaksi. Pitää miettiä uskaltaisinko kokeilla sille jotain muitakin kuolaimia vaikka vaan esteille? Pitää miettiä ja kokeilla. En haluisi sille laitaa mitää muuta mutta pitää varmaan kuitenin kokeilla miltä tuntuu. Kroppa on ehjä ja Ateenakin sai liikuntaa tosin vaan ilman satulaa mutta kuitenkin. Huomenna pitäisi mennä töihin? HUI. No eipä tarvii enää raahautua Keravalle sinne pikku yhteisöön missä kaikki puukottaa niskaan. No saas nähdä kuinka sekaisin olen kun pääsen huomenna kotiin töistä. Ja miten hyvin kerkeän liikuttaa heposet? Pitää vissiin yrittää saada Vesaa enemmänkin innostumaan ratsastusesta tai edes juoksutus avusta? Siinä vois olla mulle hyvä ratkaisu.
No eipä niitä kuvia paljon tullut tuossa yksi Mintun ottama.
Onneks Anu rohkaisi mua tarpeeksi ja todettiin ettei meillä ole Vellun kanssa mitään hätää novisi sarjaa ajatellen. Ja se että tuo hevonen menee hetkittäin hyvin vahvaksi. Pitää miettiä uskaltaisinko kokeilla sille jotain muitakin kuolaimia vaikka vaan esteille? Pitää miettiä ja kokeilla. En haluisi sille laitaa mitää muuta mutta pitää varmaan kuitenin kokeilla miltä tuntuu. Kroppa on ehjä ja Ateenakin sai liikuntaa tosin vaan ilman satulaa mutta kuitenkin. Huomenna pitäisi mennä töihin? HUI. No eipä tarvii enää raahautua Keravalle sinne pikku yhteisöön missä kaikki puukottaa niskaan. No saas nähdä kuinka sekaisin olen kun pääsen huomenna kotiin töistä. Ja miten hyvin kerkeän liikuttaa heposet? Pitää vissiin yrittää saada Vesaa enemmänkin innostumaan ratsastusesta tai edes juoksutus avusta? Siinä vois olla mulle hyvä ratkaisu.
No eipä niitä kuvia paljon tullut tuossa yksi Mintun ottama.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Pieniä mutta vaarallisia
Siinähän se ei sitä muten tarvi kertoakkaan... Elikkä kuiteskin oli tänään Anun hyppäri pitkästä aikaa. Olin Vellulla, hyppäsimme pieni harjoituksia ja estet oli max 70 cm. Loppu tulos oli se että yhdestä lähestymisestä en ollut varma, Vellun jalat sekasin puomen kanssa ja mega pukki tai muu vastaava kompurointi ja Emmi istuu maassa. Vellu tais kyllä enemmän pelästyi koko hommaa kuin olis lähtenyt vetelee hirveetä pukkurodeota ympäri kenttää. Muiden onni!
No huomenna uudestaa ja toivotaan että kroppa kestää... Huomenna pitäisi tulla myös uusia kuvia jos niistä yksikään onnistuu.
No huomenna uudestaa ja toivotaan että kroppa kestää... Huomenna pitäisi tulla myös uusia kuvia jos niistä yksikään onnistuu.
torstai 6. tammikuuta 2011
Tulevaisuus näittää...
 | ||
| Viime kesältä -10 Takkulasta. |
Eilisistä pikkuhypyistä päätellen mä uskon tulevaisuudelta hyvää. Ateenakin meni hyvin. Tosin ratsastettavuudelta olisi voinut olla hieman herkempi. Tosin nyt alkoi tuntua siltä että se hevonen nauttii taas hyppäämisestä. Ateenan tulevaisuus on hyvin epäselvää vielä. Tuolla jossain korvan takana olisi kutina Ateenan asuttamisesta. Saa nähdä tapahtuuko tämä tämän vaiko ensi vuoden puolella?
 |
| Vellun elämän tokat kisat. Ja ensimmäinen aallon ylitys. |
Toivon mukaan valmennuksissa käydää ja kehitytään kovaa vauhtia niin este kuin koulu ratsukkona. Haluaisin jo päästä strattaamaan Vellun kanssa tämän vuoden ensimmäiset kisat. Viime vuonna niitä kisoja tuli kasaan ainosataan yhdet koulu ja kolmet este. Tämä vuonna yritetään ainakin tuplata kumpikin puoli,
Entäs meidän mustakarvainen mustasukkanen nelijalkanen riiviö. No hän on oppinut herättämään keskellä yötä vaan siksi koska hän haluaa päästä sänkyy. Tosin päivällä sänkyyn pääsee ilman mitää apua. Siitä on tullut jo iso poika joka on luultavasti äitini suurin silmä terä ja ilon aihe. Helmikuussa olisi tarkoitus aloittaa Titon kanssa jonkin sortin toko yms. harjoittelut ja toivon mukaan loppu kesästä päästäisiin Vesan kavereiden mukaan lintumetsälle.
 |
| Talvi pakkasten kunniaan. Kevät -10 |
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Uus Vuos ja ...
Nii mitä uudet kujeet vai? En usko. Toisaalta voisihan sitä kokeilla. Mitä siitä seuraisi? Toivon mukaan hyvää. Toisiaan miten se tekis. Mitä pitäisi tehde eri tavalla kun viime vuonna? Juuriahan elämä tunui siltä kun siinä olisi ollut jo kaikki täydellistä siihen nähden miten täydellistä voi olla tällä hetkellä elämässään. Mutta miten voikaan yks kaunis päivä muuttaa käsitystää asioista ihan täydellisesti. Aamulla herätettyäsi tuntuu, että elämä on sitä samaa vanha kuin edellisenä päivänä. Ei kaikki ei ole kuin ennen tuntuu siltä kuin sitä puuttuisi jotain tai en pääsisi toteuttamaan itseäni niinkuin kuuluisi. Jokin asia kun menee hyvääön suuntaa tullaan sieltä yhtä nopeasti alaskin.
Nyt sen oon huomannut jollain pienillä mut kallilla asioilla elämästä tulisi helppoa ja uudestaan mielenkiintoista. Voiko yksi "pieni" rakennus pitää ihmisen onnellisena? Vastaus on kyllä! Kyllä voi sielä pääsisin toteuttamaan itseäni ja tekemään sitä mitä olen aina halunnut. Olen todennut, että joillekki nämä asiat tulevat tai no saavat tosta noin vaan ja toisten pitää tehdä kaikki mahdollinen sen eteen. No ei aina voi saada sitä mitä haluaa mutta, tämän asian aijon saadan keinolla millä hyvänsä.
Olin tässä yks päivä Vellun kanssa pellolla. Pikku mies käyttäytyi hyvin vaikka en uskonutkaan siihen alusta alkaen jonka takia pyysinkin vanhan herras miehin Peten meidän mukaan. Pellolla oli onneks tarpeeksi paljon lunta jonka ansiosta Vellu jouti rämpimään ja hankkimaan uusia isoja lihaksia.
Titon uus vuos meni mummilassa hoidossa. Aluksi oli ihmetellyt ääniä muutei pelännyt millän lailla. Näillä tunnelmilla sitä kai sit mennää uuteen vuoteen.
Nyt sen oon huomannut jollain pienillä mut kallilla asioilla elämästä tulisi helppoa ja uudestaan mielenkiintoista. Voiko yksi "pieni" rakennus pitää ihmisen onnellisena? Vastaus on kyllä! Kyllä voi sielä pääsisin toteuttamaan itseäni ja tekemään sitä mitä olen aina halunnut. Olen todennut, että joillekki nämä asiat tulevat tai no saavat tosta noin vaan ja toisten pitää tehdä kaikki mahdollinen sen eteen. No ei aina voi saada sitä mitä haluaa mutta, tämän asian aijon saadan keinolla millä hyvänsä.
Olin tässä yks päivä Vellun kanssa pellolla. Pikku mies käyttäytyi hyvin vaikka en uskonutkaan siihen alusta alkaen jonka takia pyysinkin vanhan herras miehin Peten meidän mukaan. Pellolla oli onneks tarpeeksi paljon lunta jonka ansiosta Vellu jouti rämpimään ja hankkimaan uusia isoja lihaksia.
Titon uus vuos meni mummilassa hoidossa. Aluksi oli ihmetellyt ääniä muutei pelännyt millän lailla. Näillä tunnelmilla sitä kai sit mennää uuteen vuoteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)