torstai 17. marraskuuta 2011

Haaste

Eli Sanni haastoi minut kirjoittamaan että minkälainen hevosenomistaja olen :)

Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.

*Haastan Lauran ja Sannan

Yritän pitää joka asiassa maalaisjärkeni mukana sekä turvallisuuden.
Omaan oudon tavan josta en osaa enään päästää irti. Joku asia jonka olen siskoltani oppinut esim. tietyn tavan millein suitset niputetaan tai koulusatulan satulavyö ei voi olla kun tietyn päin. Nii ja loimet pitää olla viikattu tietyllä tavalla. Ja omaan myös tietyissä asiossa horoskoopilleni sopivan piirteen pikkutarkka. Ja nykyään kun siskoni on sanojensa mukaisesti siirtynyt enimmäkseen taustajoukoksi, niin olen hyvin tarkka että asiat tehdää juuri minun tavallani.

Jos alan ajattelemaan kunnolla minua hevosen omistajana... Minulla ei ole enää moneen vuoteen tullut sellaista fiilistä et "hei wau mulla on oma hevonen" En sitten tiedä onko se hyvä asia. Moni kavereistani ihmettelee minkä takia minulla on niin aikaa vievä ja kallis harrastus. Ei se ei oikeastaan ole enään harrastus vaan elämäntapa. En tiedä aikaa jolloin meillä ei olisi hevosia. En muista aikaa kun en olisi hoitanut hevosia kotona itse. (No nythän ne on tosin täyshoito tallissa.)

Kun palataan nyky hetkeen. Hyviä ja huonoja puolia kahden hevosen omistamisesta. Ja hyviä ja huonoja puolia minusta hevosen omistajana.

* Mun tuurilla toinen on aina kipee ja toinen toipilas. Nii ja se harvinaisuus kun kummallakin pääsisi treenaamaan kunnolla niin yleensä olet itse sitten kipeenä tai toipilaana.

* Tallilla menee tuplasti enemmän aikaa.
- Toisaalta jään todella usein suustani kiinni eri ihmisten kanssa joten sekin vaikuttaa asiaan.

* Olen todella laiska pesemään varusteita.
-Nahkavarusteet tulee pestyä joihinkin tärkeisiin kilpailuihin. Mutta jos on kyse vain seuran omista kisoista niin saattaa helposti silloin jäädä. Suojat harjaan ratsastusta ennen ja jälkeen mutta niitäkin pitäisi hieman useammin puhdistaa paremmin. Harjat pesee melkeen aina Sanna silloin kun se ei enään kestä katsoa niitä :/

* Pyrin aina ratsastamaan nätisti ja siististi.
-Varsinkin kisoissa. Vaikka hevonen sikailisi kuinka pahasti ja kieltelisi niin siististi mennään. Lasken kymmeneen ja totean "vika on aina ratsastajassa EI hevosessa!"

* Loimitan hevosiani.
- Kyllä, tämä ainainen keskustelu. Minun hevoset ovat lähestulkoon aina myös kesälläkin loimet päällä. Tosin minkälainen loimi on päällä niin se riippuu täysin ilmasta ja hevosesta. Ateena palelee todella helposti ja menee jumii kun taas Vellu ei niin helposti. Nyt Vellu on tosin klipattu ensimmäisen kerran.

* Pikkutarkka ruokinnasta.
- En halua syöttää mitään liikaa enkä mitään liian vähänkään. Purnukoita kyllä löytyy mutta kaikki on tarpeellisia. Kumpikaan hevosista ei pysty syömään kauraa joten se ei kuulu perusruokintaan. Meidän perusruokintaan kuuluu Ateenalle mysli ja Vellulle kauraton täysirehu. Sen lisäksi ne syövät "välipala mössön" joka koostuu pellavasta ja melassista.

* Pikkutarkka terveydestä.
- Pyrin viettämään aikaa hevosteni kanssa jotta huomaan heti jos jokin ei ole kunnossa. Tarkistan joka päivä jalat joista olen tullut hyvin hyvin tarkaksi. Kumpikin on nimittäin erittäin imppari herkkiä.


Tonne olisi kiva päästä... Ehkä ensi keväänä...

Vellun naurava tervehdys


Meillä on hevosia/poneja ollut siitä lähtien kun olen täyttänyt vuoden. Siskoni ensimmäinen poni oli shetlanninponi Emma-Kaja. Emma teki meillä ollessaan yhden varsankin. Näistä ajoista minulla ei ole paljoa muisti kuvia.Emma myytiin meiltä vuonna 1995. Emman jälkeen meille tuli New Forest -tamma Kotimäen Mimosa, s.1987 Mimmi.



Siinä vasta oma lukunsa. Mimmi tuli Siskolleni Mimmin ollessaan 8-vuotiaana. Mimmi opetti maan ja taivaan välillä kaikki mitä ponin omistaminen on ensin siskolleni ja tämän jälkeen minulle.Aluksi vaihteet olivat lähinnä joko eteen täysillä tai vaihtoehtoisesti ylöspäin. Mimmi osasi olla maailman hirven mutta samalla maailman ihanin poni, joka rakasti hedelmiä yli kaiken ja pelkäsi neuloja ja eläinlääkäreitä niin paljon että olisi voinut melkeen nirhata kaikki ympärillä olevat. Mimmin kanssa tuli harrastettua kaikkea mitä tulee vaan mielee. Siskoni kävi Huubertus kisoissakin, meinasimme myös mennä hiihtoesteratsastus kisoihin. Mimmi oli moniponi jonka kanssa ei ollut asiaa mitä ei olisi voinut tehdä. Tietenkin on eri asia mitä mieltä Mimmi oli asiasta... Mimmi teki meille myös yhden varsan Misambal. Sampo nykyisin Santtu lähti meiltä 2002. Mimmi myytiin pariksi vuodeksi pois meiltä kun olimme kummatkin kasvaneet hänelle liian pitkäksi, mutta ostimme hänet takaisin eläkepäiville. Mimmi sairasti metabolista oireyhtymää ja lähinnä jatkuvan kaviokuumeilun takia lähti meiltä parhaan ystävänsä kanssa vihreille laitumille tammikuussa 2008.




Mimmin paras ystävä. Minun ihka ensimmäinen oma hevonen Palmik
s.1983

Palmik näytti lähinnä valkoiselta suomenhevoselta, vaikka oli arabin ja trakehnerin ristetys. Epäilemme torinhevosta. Oli meille tullessaan jo 18-vuotias ja ehdottomasti kiltein ja lempein hevonen mitä tämä maa tulee ikinä päällään kantamaan. Palmik rakasti aplodeja <3 varsinkin pienen esteradan jälkeen. Palmikki opetti minulle vaikka mitä esim. miltä tuntuu laukan vaihdot. Palmikin kanssa loppu vaiheella pystyi harrastamaan maastoilua ja muutakin ratsastusta pelkällä riimulla. Palmikki ei nimittäin olisi tehnyt edes kärpäselle pahaa. Palmikki on ainut hevonen kenen selässä uskalsin mennä ilman kypärää ilman pelkoa. Paamilla oli kimosyöpä ja lopetettiin yhdessä ystävänsä Mimmin kanssa tammikuussa 2008.


Kum Sampo lähti meiltä Siskolleni eli Sannalle tuli uusi hevonen Partia
s.1988

Ihana Partia ja Sannan oma huippuhevonen. Opetusmestari. Partia oli koulutettu pitkälle ja sen kanssa pystyi tekemään ihan mitä tahansa. Vähän haastava ratsastettava, mutta silti kiltti. Neljä ihanaa sukkaa, tumma väri, ihanat liikkeet ja intoa ja taitoa riittämiin. Se rakasti esitellä sen piffejä ja paffeja. Jotka sen kanssa sain opetelle ja Sen lisäykset Wau... Se tunne kun hevonen oikeasti pidentää ja leijuu ne askeleet eteenpäin... Partia opetti minulle myös sen mitä tarkoittaa kun hevonen kääntyy postimerkin päälle. Minä pääsin Partian kanssa kolmiin kilpailuihin jotka kaikki tapahtui Vellun vierottamisen jälkeen. Yhdet koulukisat ja kahdet estekisat. Muistan aika kun tuttuni tuli tuumaamaan este verryttelyssä "joo tosi reilua kun yhdet tulee este kisoihin esittelee kaikki mahdolliset piffit ja paffit." Partia oli myös Match Show: n BIS voittaja :) Todella kaunis hevonen. Partia lopetettiin kotona maaliskuussa 2009




Tässä olikin kaikki kaverit jotka ovat olleet minun tai Sannan omistuksessa. Mutta haluan mainita pari hevosta jotka ovat opettaneet nimeomaan minulle jotain merkittävää.

Wavilon s.1991
Wavi tuli meille ylläpitoon loppu kesällä 2006 määrittämättömäksi aikaa. Wavi oli hupaisa isopäinen heppa joka opetti minut hyppäämään isoja esteitä. Wavin kanssa tuli kierrettyä hyvin paljon kisoja ei niin hyvällä menestyksellä mutta se mikä ei tapa se vahvistaa! Syksyllä sain kuulla kauhea soiton jonka seurauksena Wavi lähti minulta syksyllä 2007.



Kreuzritter KS s.1990

Ripa tuli meille ylläpitoon määrittelemättömäksi ajaksi kesällä 2008. Ripa oli hieno herra jonka kanssa harjoittelin Ateenan rinnalla. Ripan kanssa kerkesin startata yhdet kisat joissa Ripa tosin meinasi postattaa minut selästään jo ennen lähtö linjaa. Ripan kanssa sai kokei miltä tuntuu kun hevonen hyppää teknisesti oikein. Tämän hienon kokemuksen ja ajan tämän jonka sain viettää hänen kanssaan kuuluu täysin Ripan omistajalle joka antoi minulle tämän mahdollisuuden. Ripa jouduttiin lopettamaan keväällä 2009.



Tässä tälläinen tällä kertaa...

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Aikaa kulunut taas liikaa...

Niinpä niin aikaa on kulunut aiva liian paljon edelllisestä kirjoituksesta.

Mitä kaikkea onkaan kerkenyt tapahtua seuran mestaruuksien jälkee. Raspaaja kävi viime viikolla katsomassa kummankin hampaat. Noh ensi kerran tuleekin jo 4 kk jälkeen kun kummallakin olikin aika paljon piikkejä. Siinä samassa kun Vellu oli hyvässä humalassa raspauksen takai niin päätin klipata sen siinä samalla. En tehnyt mitään ihmeellistä kuviota sille kuhan vaan saada lapsi kuivumaan hieman nopeammin. Nyt alkoikin sitten kunno loimitus urakka ette lapsi menis jumiin uudestaan.

Eilen ratsastaessa Vellu tuntui hieman jumiselta näinkö pitäneen pyytää Tiina taas katsomaan se läpi jos vaikka sieltä jotain taas vielä löytyisi. Vai johtuuko jäykkyys kylmästä ja karvattomuudesta. Vellu on ollut muuten todella mukava ratsataa vaikka meinaa olla hiaman ylimääräistä säheltämis energiaa kun ovat tarharemontin ajan vaan puolipäivä tarhauksessa. Nii ja nyt meillä on ainakin toistaiseksi hypätessä kuparirollerit suussa kun meinaa välillä olla hieman vauhdikasta tuo meidän meno.

Nii ja olimmehan me tuossa joku viikonloppu Veikko Heikkilän kahden päivän valmennuksessa. Eka päivä meni ihan ok. Pientä hampaan puremista oli havaittavissa (ja silloin meillä ei ollut vielä kuparirollereita) ja päätin mennä sitten seuraavankin päivän Vellulla vaikka aluksi olin suunnitellu meneväni Ateenalla toisen päivän. Ratkaisu taisi olla ihan hyvä sillä saimme Veikolta taas paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä tulevaisuuteen. Kiitos siitä.
Olimme Vellun kanssa myös Uotilan hyvätekeväisyys kisoissa. Niistä ei ole paljoa kerrottavaa eikä kehuttavaa... Hylkyhän sieltä tuli ja hienot pukki rodeot. Jotain positiivistä siitä reisusta nimittäin mulla ei ollut enään sellanen olo että tulisin saman tein sieltä alas. Mukava ja opettava reissu sekin oli Vellulle kun meillä oli Kalle poni mukana matkassa.
Sitte kävimme viime viikolla Ehon maneesissa uuden valmentajani kanssa hyppäämässä. Siellä on niin helppoa kun esteet on valmiina ja eikä tarvitse alkaa korjaamaan niitä poiskaan. Nyt löyty valmentaja josta en päästä irti en millään. En ole ennen tavannut valmentajaa joka kertoo niin tarkasti mitä tein väärin ja miten olisi pitänyt tulla ja miten tule seuraavan kerran. Pitkästä aikaa hyppäsimme Isoja esteitä. No loppu käytejä talutellessani tallilta soitettiin että Ateenalta tulee silmästa ja nenästä verta...

Tästä pääsemmekin sopivasti Ateenan kuulumisiin. Eli juu hän oli lyönyt päänsä johonkin niin että silmäkulma oli repeytynyt ja se jouduttiin tikkaamaan. Eli tämä viikko mennään vielä rauhallisesti mutta ensi viikolla aloitamme jo kunnon ratsastuksen taas. Ateenalla on ollut muutenkin seuran mestaruuksien jälkeen hieman kevyempää ja pidempi paulautuminen kesästä. Uusin asia ja mullistavin asia mitä Ateenalle on tapahtunut tällä välin on silmän lisäksi uusi "vanha" vuokraaja. Eli jo tääläkin esiintynyt Sanni alkoi nyt virallisesti vuokraamaan Ateenaa noin 1-2 kertaa viikossa. Viikoista riippuen.

Olikohan tässä kaikki olellinen?! Taisi olla. Voi olla että jatkossakin tulee harvoin tekstejä. Aina kun muista ja on aikaa... Mutta toisaalta omaksi iloksihan tätä enemmän kirjoittelen. Mieli tekisi tehdä varusteista kirjoitukset ja paljon muuta. Toisaalta ei niillä ole niinkään kiire. Kun teitä lukioitakaan ei oikeestaa ole. No mutta omaksi ilokseni ainakin. Voi sitten myöhemmin luoskellä mitä kaikkea on tapahtunut :)