~ 3.

Arki rullaa eikä kummallisuuksia tapahdu. Viikoittaisessa valmennuksessa ollaan käyty, ollaan hypätty edes jotain viikoittain ja kerta viikkoon puuhaillaan jotain muuta mukavaa (juoksutusta, maastoilua yms.)

Valmennuksissa on perus menoa, ei mitään uusia ”wau” -efektejä mutta ei mitään mutakuopassa juoksuakaan. Perus tasalennolla mennään.

Vellu on ollut kokoajan hyvä, tekee parhaansa sen mukaan kun kuski yrittää vaatia.  Kuskilta puuttuu vaan vielä uusien asioiden perstuntuma touhuun, joka tekee touhusta välillä liian yliyrittämistä ja silloin katoaa nappulat.
  

Viikonloppuna oltiin istuntatunnilla, josta sitten taas vastaavasti löytyi kuskille uusia nappuloita istuntaan liittyen ja sen avuksi. Kun vaan muistaisi oikeasti ajatella istuvansa lantion päällä, jolloin liikkeen mukana oleminen olisi niin paljon helpompaa.  

On se vaan niin pirun vaikeaa. Sitten kun saa istunnan tuntumaan hyvältä, lähtee jalat elämään omaa elämäänsä. Sitten kun keskityn jalkoihin, menee istunta pain puuta. Onneksi tämä on tämän lajin suola. Aina voi vaan oppia uutta ja koskaan ei voi olla valmis.

Normaalin arjen lisäksi Vellu toimi moitteettomasti alkeisratsuna yhtenä päivänä kun tuttuni ratsasti. Hän on puuhannut jo useamman hetken hevosten kanssa, mutta itse ratsastusta ei ole käyntiä enempää mennyt ja nyt alettiin harjoittelemaan. Harjoittelu tulee olemaan jatkossa toivottavasti säännöllisen epäsäännöllistä.

Vellun lisäksi olen päässyt ratsastamaan talliltamme paria muutakin hevosta. Ratsastin yhtenä päivänä yhden tamman ja voi kun tykästyin siihen. Hän oli hetkittäin aivan kun Ateena. Omalla tavallaan herkkis, mutta kun pääsi sen kanssa samalle aaltopituudelle, niin asiat olikin mutkattomia.Toivottavasti pääsee joskus toistekin neidin kyytiin, sillä sen selässä pääsi aivan eri lailla harjoittelemaan istuntatunnilla harjoiteltuja juttuja. Pääsin myös toisenkin tamman kyytiin, jossa pääsi vielä enemmän kokeilemaan istuntatunnin juttuja. Hänellä oli niin helpon mutkatonta harjoitella helppojen ja tasaisten askellajien takia. Tämän jälkimmäisen tamman jälkeen vasta todella tajusin kuinka paljon jalat heiluukaan Vellun selässä.

 

Me jatkamme kevään odottelua ja pienellä jännityksellä jo läheneviä kilpailuja samalla. Viikonloppuna päästään taas muualle hieman hyppäämään. Muuten jatkamme normaalin arjen kanssa.

~ 2. Valmennus 18.1.2017

Olin keskiviikkona 18.1 kouluvalmennuksessa, jossa jatkettiin edellisten valmennuksien teemalta, eli isompaa ravia, takajalat kunnolla rungon alla. Tosin meillä on suurin ongelma edelleenkin suoruus sekä rentous. Eikä tätä kaikkea helpota kuskin vinous. Se sentään nyt jo kuskikin tiedostaa niin, että pystyy siihen keskittymään itsekseenkin. Onhan meillä usein pätkiä yksin mennessä että on rennon tuntuinen ja kaikki tuntuu hyvältä, voin vaan kuvitella että todellisuus taitaa olla pitkänä vinossa kulkeva takajalat tallissa löntystelijä.
 

Epäselvä kuva sopii hyvin kuvastamaan fiilistä "pitkänä ja takajalat kotona"

Itse tunnilla aloimme tekemällä ensin kevyessä ravissa isolla pääty ympyrällä haitariharjoitusta, hidas tempoista rauhallista isoa ravi josta siirryttiin "keskiraviin" ja siitä taas takaisin rauhalliseen hidastempoiseen raviin. Tästä jatkoimme välikäynnin jälkeen suoralle uralle työstämään harjoitusravissa samaa hommaa sekä lopuksi myös laukassa. Isompaa liikettä hyvässä tasapainossa ja suorana muistaen takajalat alla. Helpommin sanottu kun tehty.
 

Tässä huomaa hyvin kuskin vinouden

Kaiken kaikkiaan tunnin jälkeen fiilis oli hyvin sekava, periaatteessa ei tapahtunut mitään radikaalia, sillä tehtävät pidettiin kuitenkin helppoina, mutta silti oli hetkittäin taas turhauttavan vaikeaa. Tuttua lainatakseni Lajin helppous viehättää. Ehkä sekava fiilis jäi myös siksi että nyt kun ollaan pois kummankin mukavuus alueelta (tai ainakin kuskin), niin jotenkin tulee itselle vastaan vaan kaikki huonot puolet kuten se että olen vino ja olen aivan liian hidas. Toisaalta oman ongelman tekee myös varmaan se, että minulla ei ole minkäänlaista tieto minkä näköistä meidän meno oikeasti on. Tiedän vaan fiiliksen selässä. Tunnin lopuksi sain vielä oikean pohkeeni kramppaamaan kun jäin jännittämään varpaat ja nilkan väärään asentoon sekä olemaan aivan liian hidas pohkeeni kanssa.

Nyt on kuitenkin luvat maksettu tälle vuodelle sekä laitettu ilmoille pieniä tavoitteita kesälle ja syksylle. Nyt kuitenkin ennen niitä jatkamme vain perusasioiden kertaamista sekä niiden iskostamista kuskin takaraivoon.

 

~ 1. Paluu, josko taas kokeilisi

Edellisen kerran oli julkaissut täällä yhtään mitään sitten maaliskuun 2015 Saksan matkan jälkeen. No voi vaan todeta että melkein kahdessa vuodella on kerennyt tapahtua yhtä sun toista. Hevoset on sairastelleet enemmän ja vähemmän. On käyty valmennuksissa ja kisoissa. Ollaan tehty pohja noteerauksia ja pärjätty odotettua paremmin. On itketty ja on naurettu. On muutettu ja tehty töitä.

Tosiaan sen enempää asiaa avaamatta meidän tiimi on kutistunut yhden osapuolella Ateenan siirtyessä syksyllä vihreämmille niityille. Muuten porukka on samana Vellu ja pikku-Äijä Iivari. Toinen suurempi pienempi muutos elämäämme on tosiaan ollut se että muutimme maneesitallille. Ja iloinen pilkahdus syksyyn toi että voitimme Vellun kanssa seuranmestaruudet koulupuolella.

Ennen kaikkea tätä arki on rullannut omalla tasapainollaa. Ateenan kanssa pidimme hauskaa loppuun asti. Vellu pitää huolen noin puolen vuoden välein että kuskilla ei nouse ylpeys liian ylös vaan palauttaa kirjaimellisesti maanpinnalle säännöllisesti. Sen kanssa olemme säännöllisen epäsäännöllisesti valmentautuneet sekä kilpailleet. Yritetty tutustua uudella tapaa toisiimme ja löytää mutkatonta ystävyyttä kaiken uuden arjen kanssa. Iivari on Sannan kanssa käynyt näyttelyissä, ohjasajo sekä valjakkokilpailuissa. Toistamalla itseäni niin periaatteessa arki rullaa omalla tasapainollaa. Ja tulee jatkumaan edelleenkin vaikkakin arki onkin nyt erilaista ja kummallekin meistä Vellun kanssa uudelleen opeteltavaa. Meiltä puuttuu kummaltakin yksi tukipilari kokonaan...

Ateena -meidän tukipilari

Vellu, syksy -16