Arki rullaa eikä kummallisuuksia tapahdu. Viikoittaisessa
valmennuksessa ollaan käyty, ollaan hypätty edes jotain viikoittain ja kerta
viikkoon puuhaillaan jotain muuta mukavaa (juoksutusta, maastoilua yms.)
Valmennuksissa on perus menoa, ei mitään uusia ”wau”
-efektejä mutta ei mitään mutakuopassa juoksuakaan. Perus tasalennolla mennään.
Vellu on ollut kokoajan hyvä, tekee parhaansa sen mukaan kun
kuski yrittää vaatia. Kuskilta puuttuu vaan vielä uusien asioiden
perstuntuma touhuun, joka tekee touhusta välillä liian yliyrittämistä ja
silloin katoaa nappulat.
Viikonloppuna oltiin istuntatunnilla, josta sitten taas
vastaavasti löytyi kuskille uusia nappuloita istuntaan liittyen ja sen avuksi.
Kun vaan muistaisi oikeasti ajatella istuvansa lantion päällä, jolloin liikkeen
mukana oleminen olisi niin paljon helpompaa.
On se vaan niin pirun vaikeaa. Sitten kun saa istunnan
tuntumaan hyvältä, lähtee jalat elämään omaa elämäänsä. Sitten kun
keskityn jalkoihin, menee istunta pain puuta. Onneksi tämä on tämän lajin
suola. Aina voi vaan oppia uutta ja koskaan ei voi olla valmis.
Normaalin arjen lisäksi Vellu toimi moitteettomasti
alkeisratsuna yhtenä päivänä kun tuttuni ratsasti. Hän on puuhannut jo useamman
hetken hevosten kanssa, mutta itse ratsastusta ei ole käyntiä enempää mennyt ja
nyt alettiin harjoittelemaan. Harjoittelu tulee olemaan jatkossa toivottavasti
säännöllisen epäsäännöllistä.
Vellun
lisäksi olen päässyt ratsastamaan talliltamme paria muutakin hevosta. Ratsastin
yhtenä päivänä yhden tamman ja voi kun tykästyin siihen. Hän oli hetkittäin
aivan kun Ateena. Omalla tavallaan herkkis, mutta kun pääsi sen kanssa samalle
aaltopituudelle, niin asiat olikin mutkattomia.Toivottavasti pääsee joskus
toistekin neidin kyytiin, sillä sen selässä pääsi aivan eri lailla
harjoittelemaan istuntatunnilla harjoiteltuja juttuja. Pääsin
myös toisenkin tamman kyytiin, jossa pääsi vielä enemmän kokeilemaan
istuntatunnin juttuja. Hänellä oli niin helpon mutkatonta harjoitella helppojen
ja tasaisten askellajien takia. Tämän jälkimmäisen tamman jälkeen vasta todella
tajusin kuinka paljon jalat heiluukaan Vellun selässä.
Me jatkamme kevään odottelua ja pienellä jännityksellä jo läheneviä kilpailuja samalla. Viikonloppuna päästään taas muualle hieman hyppäämään. Muuten jatkamme normaalin arjen kanssa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti