perjantai 3. helmikuuta 2017

~ 3.


Arki rullaa eikä kummallisuuksia tapahdu. Viikoittaisessa valmennuksessa ollaan käyty, ollaan hypätty edes jotain viikoittain ja kerta viikkoon puuhaillaan jotain muuta mukavaa (juoksutusta, maastoilua yms.)
Valmennuksissa on perus menoa, ei mitään uusia ”wau” -efektejä mutta ei mitään mutakuopassa juoksuakaan. Perus tasalennolla mennään.
Vellu on ollut kokoajan hyvä, tekee parhaansa sen mukaan kun kuski yrittää vaatia.  Kuskilta puuttuu vaan vielä uusien asioiden perstuntuma touhuun, joka tekee touhusta välillä liian yliyrittämistä ja silloin katoaa nappulat.
  


Viikonloppuna oltiin istuntatunnilla, josta sitten taas vastaavasti löytyi kuskille uusia nappuloita istuntaan liittyen ja sen avuksi. Kun vaan muistaisi oikeasti ajatella istuvansa lantion päällä, jolloin liikkeen mukana oleminen olisi niin paljon helpompaa.  
On se vaan niin pirun vaikeaa. Sitten kun saa istunnan tuntumaan hyvältä, lähtee jalat elämään omaa elämäänsä. Sitten kun keskityn jalkoihin, menee istunta pain puuta. Onneksi tämä on tämän lajin suola. Aina voi vaan oppia uutta ja koskaan ei voi olla valmis.
Normaalin arjen lisäksi Vellu toimi moitteettomasti alkeisratsuna yhtenä päivänä kun tuttuni ratsasti. Hän on puuhannut jo useamman hetken hevosten kanssa, mutta itse ratsastusta ei ole käyntiä enempää mennyt ja nyt alettiin harjoittelemaan. Harjoittelu tulee olemaan jatkossa toivottavasti säännöllisen epäsäännöllistä.



Vellun lisäksi olen päässyt ratsastamaan talliltamme paria muutakin hevosta. Ratsastin yhtenä päivänä yhden tamman ja voi kun tykästyin siihen. Hän oli hetkittäin aivan kun Ateena. Omalla tavallaan herkkis, mutta kun pääsi sen kanssa samalle aaltopituudelle, niin asiat olikin mutkattomia.Toivottavasti pääsee joskus toistekin neidin kyytiin, sillä sen selässä pääsi aivan eri lailla harjoittelemaan istuntatunnilla harjoiteltuja juttuja. Pääsin myös toisenkin tamman kyytiin, jossa pääsi vielä enemmän kokeilemaan istuntatunnin juttuja. Hänellä oli niin helpon mutkatonta harjoitella helppojen ja tasaisten askellajien takia. Tämän jälkimmäisen tamman jälkeen vasta todella tajusin kuinka paljon jalat heiluukaan Vellun selässä.




 

Me jatkamme kevään odottelua ja pienellä jännityksellä jo läheneviä kilpailuja samalla. Viikonloppuna päästään taas muualle hieman hyppäämään. Muuten jatkamme normaalin arjen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti