Elikkä siis olemme viime kirjoituksen jälkeen käynee kahdesti Eholla kisoissa.
12.3 menimme siis 80 ja 90 cm ja meno oli hieman mielenkiintoista. 80 mentii pää viidentenä jalkana pukki-pieru laukkaa melkeen koko rata. Uusinnassa tuli yksi tiputus. 90 ei ollutkaan senkään vertaa hyvä. Tuloksena hylky... Eli silloin ei mennyt kovinkaan kehuttavasti.
Tänään olimme taas Eholla ja menimme samat luokat kuin viime kerrallakin. Nyt 80 luokassa Vellu olikin jopa liian vetelä ja löysä?! Tuloksena perus radalta 4vp sillä ohjaus tehosteet katosi hetkeksi aikaa ja tolppa tuli hieman liian nopeasti eteen... PIkku vikoja. 90 olikin aivan eri meininki. Nyt meillä oli jo laukka aika kivassa pakeissa joka pyörikin. Vauhtia olisi voinut olla jopa vieläkin hieman enemmän mutta hyvä näin. Yhdelle kapeelle tulimme hieman lähelle josta yksi harmillinen pudotus. Ja koko päivänä ei YHTÄÄN pukkia!! Jes!
Kuvia kummastakin kerrasta tulee hieman myöhemmin...
Huomenna olisi vielä Piia Varjosen koulu klinikka jonka meidän seura järjestää. Toivottavasti lapsi jaksaa hyvin. ( ja kuskin häntäluu joka on vihoitellut taas...)
Lopuksi mainitsekoon vielä että Ateenan kanssa olla otettu välillä rennommin ja välillä treenattu oikein kunnolla. Ollan käyty maastoilemassakin ja "hoitaja" Nelli oli myös Ateenalla ns. leikki tunilla ja ne voittikin jonkun leikin. Tänään sainkin sitten hyvän idean päivän päätteeksi ja laitoinkin sitten saman Nellin hyppäämään Ateenalla muutaman hypyn. Nii ja Nellille Suur kiitos kisa avusta!
lauantai 17. maaliskuuta 2012
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Jännitystä ilmassa
Pitkästä aikaa innostuin kirjoittelemaan ilman minkään sortin ajatusta mistä kirjoittaisin.
Kirjoituksesta tulee todennäköisesti tylsä kirjoitus siinä mielessä että kuvia ei tule.
Asiat ovat vuoden vaihteen jälkee mennyt niin ylä- kuin alamäkeä välillä kovaa vauhtia ja välillä rauhallisemmin.
Ateenan vuokraaja Sanni lopetti omasta tahdostansa alkuvuonna ja sen jälkeen olimmekin hieman ällikällä miten toimimme jotta kumpikin saisi tarpeaksi liikuntaa.
Vellu auttoi meitä reijittämällä jalkaan jonka seurauksena Emmi opettelin piikittämään. Sen haavan hoito kestikin melkeen kolme viikkoa. Sen jälkeen Vellun kanssa ollaan yritetty hakea hyvää yhteistyötä niin sileällä kun hypyissäkin ja säännöllisyyttä hyppyihin ja vähän pientä maastoilun poikastakin.
Anitalta sain yhtenä päivänä suurta apua ja laitoimme istuntaani kuntoon.
Tai ainakin pikku hiljaa se alkaa tulla paremmaksi. Samalla olemme saaneet Vellua kulkemaan enemmän ja enemmän niin että sillä on selkä pyöreänä ja kulkee pitkää askelta.
Suuria muutoksia on myös tapahtunut estepuolella. Emme enään kotona ainakaan joudu pysähtymään vasta monen kierroksen jälkeen vaan pikku hiljaa jarrut alkaa löytymään ja hypyt alkaa olla pyöreitä ja ilmavia.
Ateenalla on ollut vaihtelevaa. Yhtenä päivänä tuntui todella hyvältä ja toisena todella huonolta. Maneesi alkoi olla uudestaan todella pelottava ja siellä ei voinut mennä toiseen päätyyn ilman että sinkoo täysiä sieltä toiseen päätyyn. Aloin ajattelemaan ja etsimään ratkaisua ilman ihmeellistä ratkaisua. Päätin kuitenkin koikella mitä tapahtuu jos aloitan nollasta. Ei kangilla koulun tuuppausta ei kannuksia eikä edes raippaa mukaan vaan pelkästää haetaan mahdollisimman rentoa letkeetä hevosta joka ei sinkoilisi ympärinsä.
Nyt alkaa ratsastus olla huomattavasti mukavampaa kummankin kanssa.
Muutenkin kun nyt ole tutustunut "uusiin" ihmisiin tallilta niin on löytynyt oikein luetettava tyttön jolta saan hyvin apua ja hän vaikuttaa on niin innokas että oikein hämmentää!
Tästä on hyvä jatkaa odotelen huomista.
Kirjoituksesta tulee todennäköisesti tylsä kirjoitus siinä mielessä että kuvia ei tule.
Asiat ovat vuoden vaihteen jälkee mennyt niin ylä- kuin alamäkeä välillä kovaa vauhtia ja välillä rauhallisemmin.
Ateenan vuokraaja Sanni lopetti omasta tahdostansa alkuvuonna ja sen jälkeen olimmekin hieman ällikällä miten toimimme jotta kumpikin saisi tarpeaksi liikuntaa.
Vellu auttoi meitä reijittämällä jalkaan jonka seurauksena Emmi opettelin piikittämään. Sen haavan hoito kestikin melkeen kolme viikkoa. Sen jälkeen Vellun kanssa ollaan yritetty hakea hyvää yhteistyötä niin sileällä kun hypyissäkin ja säännöllisyyttä hyppyihin ja vähän pientä maastoilun poikastakin.
Anitalta sain yhtenä päivänä suurta apua ja laitoimme istuntaani kuntoon.
Tai ainakin pikku hiljaa se alkaa tulla paremmaksi. Samalla olemme saaneet Vellua kulkemaan enemmän ja enemmän niin että sillä on selkä pyöreänä ja kulkee pitkää askelta.
Suuria muutoksia on myös tapahtunut estepuolella. Emme enään kotona ainakaan joudu pysähtymään vasta monen kierroksen jälkeen vaan pikku hiljaa jarrut alkaa löytymään ja hypyt alkaa olla pyöreitä ja ilmavia.
Ateenalla on ollut vaihtelevaa. Yhtenä päivänä tuntui todella hyvältä ja toisena todella huonolta. Maneesi alkoi olla uudestaan todella pelottava ja siellä ei voinut mennä toiseen päätyyn ilman että sinkoo täysiä sieltä toiseen päätyyn. Aloin ajattelemaan ja etsimään ratkaisua ilman ihmeellistä ratkaisua. Päätin kuitenkin koikella mitä tapahtuu jos aloitan nollasta. Ei kangilla koulun tuuppausta ei kannuksia eikä edes raippaa mukaan vaan pelkästää haetaan mahdollisimman rentoa letkeetä hevosta joka ei sinkoilisi ympärinsä.
Nyt alkaa ratsastus olla huomattavasti mukavampaa kummankin kanssa.
Muutenkin kun nyt ole tutustunut "uusiin" ihmisiin tallilta niin on löytynyt oikein luetettava tyttön jolta saan hyvin apua ja hän vaikuttaa on niin innokas että oikein hämmentää!
Tästä on hyvä jatkaa odotelen huomista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)