Porvoo 10.5.2014

Olimme lauantaina 10.5.2014 Porvoossa seurakoulukisoissa. Aamulla oli aikainen herätys ja silti menin ja myöhästyin omasta aikataulusta suhteellisen paljon. Olin aikatauluttanut itselleni tunnin letitys ajan (kyllä vaan)  sillä oli ajatellut tehdä uudella tavalla sykeröt. Ne kyllä onnistui kiireisestäkin ajasta kohtuullisen hyvin... en kerralla jos saisin pidettyä aikataulusta kunnolla kiinni niin josko se sitten helpottaisin.

 

 

 

 

Ensimmäisenä mulla oli He A:2 , Verkassa yritin saada Vellun vaan hyvin selänläpi rentona liikkumaan. Ei ollut siinä kaaoksessa kovin helppo työ mutta joten kuten onnistuin kuitenkin. Radalle mentäessä Vellu tosin säikähti ja meinasi lähtee livokkaan saman tein ja siinä katosi kaikki rentous ja ratsastettavuus. No ei muuta kun hieman kevyttä ravia jotta saatiin nollattua ajatus ja sitten soikin jo pilli. Rata itsessään oli hyvin meidän tasoa. Ei suuria rikkeitä mutta ei mitään loistavaa tulkintaakaan, jännittynyt . Kommenttina oli " Perus siisti suoritus, Lyhyemmät ohjat, Hevonen saisi liikkua energisemmin ylämäkeen, suoraan" ja " Näyttävä ja ajoittain tahdikas hevonen joka saisi kulkea paremmin läpi selän ja tulla sitä kautta rehellisemmin peräänantoon" Prosentteja saatiin 56,638%

Radan jälkeen hetki kävelyä ja trailerille vaihtamaan suitsia, vaihdoksen jälkeen sainkin kavuta taas selkään ja verkkaan. Ajatus oli tehdä lyhyt verkka sen enempää ihmeitä tekemään kun yksi rata alla. Tosin kun tiedämme niin kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee sillä jouduin suhteellisen kauan keventelemään ennen kun Vellu rentoutui jälleen. Ravi alkoi tuntumaan ravilta ja hevosta pääsi ratsastamaankin. Verryttely oli kyllä muuten yhtä kaaottinen kun ensimmäisen aikanakin. Liikaa hevosia liian pienessä tilassa niin liikennesäännöt unohtuu näköjään yhdeltä sun toiselta hyvinkin nopeasti.

 

 

Ratana meillä on siis He B:3. Radalla pääsin oikeasti jo ratsastamaan ja rata itsessäänkin tuntui siltä että me menimme sen yhdessä eikä niin että yritän pysyä mahdollisimman rentona vaan ettei Vellu jännity yhtään enempää. Radalle lähdin luokan toisena ja radan jälkeen oli hyvin pettynyt sillä luulin tehneeni volttikahdeksikon aivan väärässä kohdassa ja samoin toisen laukka ympyrän. Olin niin valmis heittämään hanskat tiskiin ja lähtemään kotiin samantein. No Johanna meni katselemaan saisko jo pöytäkirjan niin oli siinä samalla kuullut että tuomari oli todennut että toisen puolen kirjaimet olivat väärässä kohdassa. Samalla radalla oli siis aikaisemmin menty lyhyen ohjelman ratoja ja meidän luokkaan vasta pidennetty. No ilmankos tuntui että kaikki meni väärässä kohtaan ja että kirjaimet on aivan jossain muualla kun missä itse meni.

Kommentteja tästä tuli kaksi mutta tarvitsen apteekkari tulkitsemaan toisen kommentin ennen kun ymmärrän sen oikeasti, toinen oli " Lennokas esitys, kaipaan vähän rentoutta lisää. " prosentit 61,136%

 

 

 

 

 

 

Hetken päästä tuli ilmoitus että kirjaimien takia luokka jaetaan kahtia ja me kymmenen ensimmäistä mennään omana luokkana väärillä kirjaimilla ja seuraavat menevät korjatuilla kirjaimilla. Tämän ansiosta saimme jo muutaman tunnin aikaisemmin tietää tulokset ja omalla tuloksellani sijoituin kolmanneksi. Saimme onneksi pitää palkinnon jaon raviradalla jolloin pääsimme kotiin lähtemään myös muutaman tunnin aikaisemmin.

 

Eilen koko tuloksia katsoessani niin olisin ollut kuudes koko luokassa joka olisi tarkoittanut ensimmäinen ei sijoittunut.

 

Uusi aloitus vai vanhan kertaus?

Ajattelin josko herättelis tämän oikeasti nyt henkiin kunnolla ja uudella tatsille. Tekstistä saattaa huomat että olen tätä aloitusta tehnyt useampana päiväänä ja yrittänyt saada ajatukset kulkemaan samaa tahtia joka päivä. Jokunen päivä julkaisin jotakin vanhoja kisa postauksia jotka ovat jääneet julkasematta. Ulkoasu sai uutta ilmettä (Kiitos Sanni!) ja oman fiili näin keväällä onn tullut lisää positiivista energiaa.

Toisaalta meidän arkeen ei tapahdu mitään ihmeellistä mutta silti haluaisin saada tästä tehtyä meille treenipäiväkirja -typpisempi sillä nyt pitää alkaa kunnolla keskittyä siihen etten ainostaa vaan liikuta hevosia vaan että siinä olisi jotain järkeäkin mukana. Kummatkin kun on päässyt hieman tuhdistumaan tässä talven aikana. Oma selkä ei vieläkään ole täysin kunnossa joten nyt vaan opetellaan elämään sen kanssa. Yksi vanha tuttu tulee olemaan osana ehkä meidän arkea jollain tavoin millä tavoin en osaa vielä enempää sanoa, ehkä voi olla että tulee olemaan viikossa yksi tallivapaa päivä.

 

 

Siskoni pohti tuosssa kerran facebookissä meidän hevoshistoriaa ja ajattelin teillekkin myös sen jakaa

" Pohdin hieman meidän perheen hevoshistoriaa. Viime vuonna tuli täyteen 20 vuotta siitä kun meille ostettiin ensimmäinen poni. Sen jälkeen niitä on ollut joka päivä. Enemmän kun puolet tuosta ajasta niitä on ollut enemmän kuin yksi. Noin puolet ajasta ne on hoidettu kotona itse. Kaksi niistä on myyty, kolme haudattu kotonaan vanhoina ja kolme ystävää on seuranamme tällä hetkellä, eikä nekään niin uusia ole
Ei ole hullumpaa elämää jos ei edes muista aikaa kun ei ollut omia hevosia Emmin elämässä taas ei ole vuotta pidempää aikaa ilman omistushevosta ollutkaan. Eikä toivottavasti tule "

Tässä pieni tiivistelmä lyhyesti ja ytimekkäästi ja siksi tuo tallivapaa päivä kuullostaa "luksukselta" tässa ajankohdassa jos siihen tulee mahdollisuus. Välillä huomaan että en edelleenkään tiedä mitä halua tehdä elämäni kanssa. On haaveita jotka tietää että ne on vaan haaveita ja toiset taas hiemna lähempiä haaveita todellisuudessa kuitenkin. Mutta kaiken kaikkiaan on vaan todettava että meidän elämä menee tällä hetkellä aika hyvin! "Kop Kop" Hevoset eivät ole sairastaneet juurikaan mitään ihmeellistä ja oma mieli on pysynyt virkeänä näin kevään tullessa. Pitkästä aikaa kaikki luistaa tai ainakin siltä tuntuu. Tähän uuden alun syntyy pitää oppia että minun tulee oppia myös käyttämään suhteellisen hyvää kamera kännykkääni hyväksi ja ottamaan silläkin hieman useammin kuvia jotta kaikki kuvat mitä tänne tulisi olisi vaan valmennuksista tai kisoista otettuja kuvia.
 

Kumra 21.4.14

Olimme jatkamassa "kisa kauttamme" Kumpumäellä pääsiäismaanantaina lämpimissä tunnelmissa. Kisat olivat jo sinäänsä hassut pitkästä aikaa kun Sanna ei ollut matkassa mukana vaan kuskina oli iskä ja hoitajaakaan ei lähtenyt tällä kertaan mukaan ketään. Vellu tosin tapansa mukaisesti käyttäytyi hyvinkin lunkisti eikä jaksa strassata turhasta. Luokkina menin näin kauden ensimmäisissa estekisoissa 80cm ja 90cm

Ekan luokan alkuun oli hyvä tovi aikaa kun  kilpailut olivat myöhässä ainakin puoli tuntia, kerkesin hyvin mennä kaikki askellajit läpi kentällä jossa ei ollut esteitä ollenkaan. Ulko verryttelyssä kaikki tuntui hyvältä ja vaihdotkin taisi onnistua kaikki. En mennyt paljoa mitään ihmeellistä sillä tiesin sisällä olen vielä vartti aikaa verkata ja sen jälkeen kuitenkin vielä toinen luokka edessä. Sisä verkkaan päästessä Vellu kasvoi sen kymenen senttiä ylöspäin ja virtaa löytyi vaikka muille jakaa. Muutamaa hyppyä lukuun ottamatta paikat onnistui ja ei muutenkaan tapahtunut mitään radikaalia riehumista tai muuta vastaavaa.

Rata itsessään oli sopivan helppo mutta ei kuitenkaan vaan este tuolla ja toinen siellä. 80cm rata ei ollut kovin siisti vaan meininki oli hieman täysiä eteen kovaa kiinni ja taas täysiä eteen... No meidän onneksemme esteet olivat vaan sen 80cm jolloin paikkojen kanssa ei ollut niin tarkkaa. Radalla oli ainakin tarpeeksi vauhtia ja uusinnassa vielä enemmän sillä sijoituimme kolmanneksi tässä luokassa ja kaksi nopeampaa olivat poneja.

Seuraavan luokan alkuun sai taas odotella tai ainakin se siltä tuntui kun olin vasta toisessa verryttely ryhmässä. Ulkona en tehnyt muuta kun kävellyt ja sisälläkin otin vaan onnistuneet hypyt kumpaakin suuntaan. Lähdin verryttely ryhmäni toisena ja sainkin jäädä suoraan maneesiin odottamaan. Rata ei edes alkanut hyvin vaan ykkönen tuli heti alas. Aivan kun Vellu ei olisi edes nähnyt koko estettä. Kakkonen tippui samoin tosin paikka oli minusta hyvä jotan jalkavirhe Vellulla kaiketi. Seuraavat kolme estettö meni hyvin ei moitetta. Ja sit vitosen jälkeen alkoi tapatua. Todella pitkä lähestyminen kutosella, vaihdoin liian myöhää laukan ravin kautta, kaarre liian hiljasessa laukassa, töks ja kuski maassa... No se jäi sit siihen. Ihan kuskin moka ei voi muuta sanoa.

No ei voi muuta sanoa kun kerrankin oli sellainen olo että lähes koko rata mentiin kuitenkin kuskin määräämää vauhtia eikä hevosen ja muutenkin tuli sellainen fiilis että ehkä tästä voi tulla oikeasti jotain ja ehkä meidän yhteistö alkaa pikku hiljaa toimimaan niin että uskalla luottaa Vellun 

Kaikki kuvat  (C) Fanny

Kaikki kuvat taitaavat olla 80cm radalta ja palkintojen jaosta

Okeroisten rataharjoitukset

Olimme 15.3.2014 avaamassa meidän "kisa" kautemme Okeroisissa rataharjoituksissa.

Aamu alkoi jo hyvissä ajoin traikun haulla ja siitä Johannaa hakemaan. Johanna lähti siis meidän mukaan hevosen hoitajaksi. Se tarkottaa sitä että Sannan ei tarvinnut kävelyttää Vellua taka talven armoilla.

K.N:n verryttelyssä en saanut Vellua kunnolla läpi joka näkyi hyvin myös radalla. Ei huono rata mutta ei todellakaan meidän parastakaan. 59% kuitenkin saatiin. Joka on kuitenkin hyvin sitä meidän tasoa mitä viime vuonnakin aluekisoista saatiin. Joten en voinut olla kovin pettynyt mutta en kovin iloinenkaan. Rata oli kuitenkin suhteellisen tasainen yhtä suurempaa rikettä mukaan lukien.

Radan jälkeen menimme vaihtamaan suitset traileriin ja siitä suoraan verryttelyyn. Seuraava rata oli A:0 joka ei kyllä kuulu omiin henkilökohtaisiin suosikkeihin. Meitä ei ollutkaan kun kaksi ratsukkoa joten nyt verryttelyssä oli suhteellisen hyvin tilaa. Sain jo hetkittän todella kivoja pätkiä verryttelyssä ja radalla mentiin hyvillä mielin. En odottanut mitään kovin hyvää rataa enkä oikeastaan ehjää rataakaan vaan kuhan selvittäisiin kunnialla läpi. Toisin kävi. Radalla saatiin paljon kivoja pätkiä vaikka esim laukka - käynti siirtymiset ei onnistunut lainkaan mutta prosentteja tuli kuitenkin 63% joihin olin enemmänkuin yllättynyt ja tyytyväinen.

Ratoja videolta katsoessani tajusin kuinka pitkällä ohjalla sitä on tullut ratsasteltua ja humputeltua. Ja kuinka tuhtiin kuntoon tuo eläin on päässyt... Hups. No mutta tästä oli hyvä jatkaa kohti seuraavia haasteita ilman suuria paineita kuinka Vellu käyttäytyy taas tauon jälkeen ja tuleeko muutenkaan mistään mitään.