Viime viikolla meillä oli ainoastaan este tunti keskiviikkona. Ja tietty lauantaina kisat pitkästä aikaa.

Tunnilla Vellulla oli hieman ylimääräistä pöllöily energiaa jonka ansiosta alku tunti oli enemmänkin pukittelu loikkia kuin työntekoa. Loppuun kohden kuitenkin parani ja kun pääsimme hyppäämään niin pukittelukin unohtui.
Tunti eteni mukavasti niin että ensin menimmepääty ympyrällä kahva pientä pystyä kumpaakin suuntaan. Sitten jatkoimme siitä diagonaalilla olevalle pystylle tai okserille. Kun tämä sujui niin otimme kaikki mukaan. Eli aluksi oikeassa kerroksessa diagonaalilla oleva pysty - pääty ympyrä jossa kaksi pystyä joista toinen tultiin kaksi kertaa - okserille joka myös diagonaalilla ja oikeasta kerroksessa. Ja sama toiste päin.

Ateenalla en mennyt tunnille sillä emme saaneet tarpeeksi porukkaa kasaan.

Lauantai aamulla suuntasimmmekin sitten Riihimäelle seuraeste kilpailuihin jossa starttasimme 90cm ja ensimmäisen 100cm.
Edellisen tunnin pöllöilyjen takia ajattelin mennä verkkaamaan hieman aikaisemmin kuin normaalisti. Tämä tosin ei ollut tarpeen tänään. Verkassa Vellu oli jopa liian rauhallinen Velluksi joten osasin varautua radalla riehumiseen. Joka kävikin toteen.
Rata oli Kauhea! jokaisesta pidätteestä Vellu lähti vaan vielä kovempaa joten tunnelma oli " istu selässä ja ohjaa seuraavalle esteelle ja koita pysyä selässä" Ei mitään tolkkua. No meidän tuuriksi mitään ei tapahtunut ja puhdas rata. Ja vielä kaiken kukkuraksi sijoituttiin toisiksi! :)

Metrissä osasin varautua siis kiikutukseen mutta varauduin myös siihen että Vellu saattoi myös olla vetelä edellisen radan riehuttua.
Rata on todella hyvä! Yksi ihan turha tiputus johon Vellu vaan ihan hipas ja toinen tiputus tuli sitten vaan siksi että paikka ei vaan löytynyt. Todella tyytyväinen kuitenkin siihen rataan.

Ateenan kanssa ollaan vaan "hengailtu" eli ei mitään ihmeellistä. Koulua tuuppailtu ajatellen seuranmestaruuksia, maastoiltu ja puuhailtu maastakäsin juttuja.

Kirjoitus jää kuvattomaksi sillä kuvaajaa ei ollut kisoissa tai tunnilla mukana. Eikä tässä koneella ole vanhoja kuvia tallessa.

Mietteitä maailmasta

Itse pidän itseäni aika "vanhana" hevosen omistajana ja omasta mielestä tiedän sitä kautta omasta mielestäni suhteellisen paljon. Olen myös omasta mielestäni suhteellisen taitava ratsastaja vaikkakin hieman arka. Minulla on ollut aina hyvä mahdollisuus treenata vaikkakin viime talvi oli ensimmäinen maneesi tallilla. Minulla on ollut loistavia opetushevosia/poneja vuosien varrella. Näistä olenkin mainunnut jo aikaisemmin ja jätän ne nyt pienempään rooliin. Jokaisella ihmisellä on ollut se oma opetusmestari. Toisillä niitä on ollut useampi, jollain omasta takaa useampi tai jotkut ovat vaan saaneet loistavan mahdollisuuden päästä ratsastamaan muiden hevosilla jotka ovat hyviä. Se mihin näistä kuuluu ei kerro myöskään sitä mikä ihminen on tänä päivänä. Sillä osa ihmisistä kehyttyy lyhyemmällä ajalla paremmiksi kuin toiset. Toiset ovat luonnon lahjakkuuksia kun toiset taas painaa niska limassa töitä muttei silti kehity.

Wavi vuonna -06 tai -07

Monista huomaan myös mikä on intohimo ja halu eikä vaan se että "Pakko voittaa" fiilis. Kisoissa olen huomannut ( niin itse kilpailijana tai katsojana ) monet vanhemmat painostavat lapsiaan tai laittavat liian kovat tavoitteet. En nyt tarkoita kaikki vanhempia enkä halua yleistää kaikki mutta nä ovat omia mielipiteitäni. Tavoitteilla en tarkoita esteen korkeitta tai kouluradan vaikeutta vaan sitä miten vanhemmat sanovat asiansa. " Hyvin se menee! Teet vaan pienet tiet ja meet täysii" taikka " Takas ei ole tulemista ilman ruusuketta" Älkä ihmiset nyt luulko että pidä itseäni mahtavana ja parhaana ja kaikki muut on huonoja. Mutta uskalla väittää että moni muukin on huomannu samoja asioita ihan esim. tuttava pirrissä tai naapuritallissa. Minulla on ns. Idoleja ihan tästä lähi kylilta ja ihan normaaleista kisoista. Totta kai jos joku suuri idoli pitäisi sanoa niin se oli näistä Suurista ratsastajista joku. Esim Nina tai Kyra.

Wavi

Minusta idoli tai roolimalli voi hyvin olla joku ihan lähi tuttu tai valmentaja tai ihan vaan Matti Meikäläinen. Jos se on sinusta pätevä ja lahjakas. Monilta ihmisiltä voi oppia paljon jos niitä arvostaa. Ihan normaalilta ihmiseltäkin voi saada hyviä neuvoja vaikka ei olisi mikää pro. Ennen olin aina sitä mieltä että turhaan maksan jollekkin Matti Meikäläiselle kun voi maksaa melkeen saman hinnan kunnon valmentajalle. Ennen oli ehkä nuori ja tyhmä. Tänä päivänä voisin hyvin maksaa myös ei koulunkäyneelle valmentajalle jos hän osaa asianta, kertoon mielipiteen ja perustelee sanomisensa.

Kaikki kuvat © Eve Isokallio

Partia

Vellu  e. Partia

Nainen saa vaihtaa mielipidettään minuutin välein!

Viikon lopun mökki reissu oli aivan oiva tähän väliin. Pientä lomaa tarvitsinkin.

Hevoset olivat olleet ihan hyviä. Vellu oli selvinnyt maastosta kunnialla kotiin vaikka ötökät meinasivat olla ylitse pääsemättömiä. Tästä johtuen Vellulla onkin kesäisin "sileällä" työkennellessä huppu päässä... Huvittava sellainen :)

Esteitä hypellessä on ollut nyt ihan normaalin huppu jota voisi käyttää kisoissakin. Sillä kun tossa on tuollaiset pomppivat härpäkkeet niin epäilen että Vellulla voisi mennä hermot niihin :)

Ateenan kanssa olemme menneet hupun kanssa sillä Ateenallakin menee hyvinkin äkkiä hermot ötököihin. Ateena on oikeasti noista kahdesta se hermoheikkoisempi ja hienohelmampi ( onko tuo edes sana? ) mutta tänään en ollut enään niin varma. Vellusta on tullut niin neiti :)

Toisaalta Ateenalla palaa pinna todella nopeasti etenkin laitumella :) Ateena vaan hiippailee ja ottaa välillä heinää ja jatkaa hiippailua kun taas Vellu syö niin kauan kun annetaan :)

Näillä mennään seuraavaan kertaan

Päivät vierivät eteenpäin kuin kivi joka ei sammaloidu...

Mitään kovin ihmeellistä ei ole viime päivien aikana tapahtunut. Maanantaina Vellulla oli osteopaatti Tiina käymässä katsomassa kakaran läpi. Pieniä jumiutumia löytyi mutta ei mitään katastroofista. Kaitsoimme kuitenkin uuden ajan jotta saadaan varmatikkin kaikki jumit auki. Tästä johtuen jätämme ainakinyhdet kisat välistä. Taidan mennä niihin Ateenallla? Sillä hevosen terveys menee muu edelle!

Ateena on ollut oma perus itsensä. Mukava ja yhteystyöhaluinen. Olen tässä muutaman vuoden aikana nyt alkanut tajuamaan/huomaamaan että mitä vähemmän täysin vapaita päiviä Ateenalla on niin sitä paremmalla tuulella se on. En tarkoita että sillä treenattaisiin joka päivä hikihatussa mutta jos se pääsee edes hetkeksi kävelemään metsätielle taikka vaan kentälle niin tamma on pysynyt hyvinkin virkeänä ja ruokahalu hyvänä. Sillä Ateenalla oli aikoinaan paha tottumus/tapa jättää ruokaa syömättä. Varsinkin kiiman aikana.

Viime päivinä on jälleen kerran pyörinyt ajatus Ateenan astuttamisesta. Orivaihtoehdot ovat laajat mutta silti niin suppeat. Sillä kun Ateena kantakirjattiin keväällä niin olisi mukava saada puhdasrotuinen varsa, mutta silti noita suomalaisia trakennereita on aika niukasti. Toisaalta noita orivaihtoentoja on niin paljon että pitäisi mietti kunnolla ja harkitusti. Onneksi se ei ole enään tämän kesä murhe.

Viikonloppuna hoitajamme Nelli hoitaa hevosten liikutuksen sillä itse lähden mökille viettämään toivottavasti lämmintä kesää. Toivon että aurinko paistaisi kunnolla sillä tämän kesän rusketus on jäänyt hyvin niukaksi kiitos toimistotöiden.

Muutamasta päivästä

Varoitus! Tylsä kuvaton kirjoitus.

Keskiviikkona meillä oli valmennus jossa menin kummallakin pitkästä aikaa. Yleensä menen vaan toisella ja toisella kerralla sitten toisella. Hieman enne tunnin alkamista ei oikein tiennyt sataako vettä, paistaako aurinko vaiko ullkostaako. Hetkittäin tuntui sitä että kaikkea tuli samaan aikaa. Olimme silti kentällä sillä maneesissa oli korvaustunnit samaan aikaan.

Ensimmäisellä tunnilla oli minun ja Vellun lisäksi kaksi muuta. Aloitimme ensin pääty ympyrällä puomi - ristikko - puomi jumpalla kumpaakin suuntaa. Siihen lisäsimme sitten toisella pitkällä sivulla olevan okserin mukaan. Tulimme sitäkin kummastakin suunnasta. (tosin tässä vaiheessa ristikko oli nostettu pystyksi) Toisella pitkällä sivulla meillä oli okseri - kolme laukka askelta - pysty-pysty sarja. Sen lisäsimme harjoitukseen mukaan. Lopuksi tulimme ratana niin että aloitimme vasemassa kierroksessa uraa pitkin, teimme "täykaarron" H kulmassa niin että tulimme yksinäisen okserin vinosti. Siitä jatkoimme päädyssä olevan pystylle ja pystyltä taas okseri - sarja linjalle. Tulimme tätä lopuksi Vellun kanssa noin 100cm korkeudessa. Olin todella yllättynyt kuika helpon tuntuisesti Vellu hyppäsi esteet vaikkakin paikat eivät oikein osuneet.

Hevosen selästä toiseen ja vuoroon tule Ateena. Ateena oli Vellun jälkeen joten jäykän ja nihkeen tuntuinen. Tässän vaiheessa valmentajani lyhensi estejalkkareita hieman jonka johdosta tunsin itseni vielä huterammaksi Ateenan selässä kun normaalisti. Joka kerta pitäsi itse muistaa että kannattaa hypätä aina ensin Ateenalla ja vasta sitten Vellulla sillä Ateena on sen verran kameenpi ja pidempi runkoinen että fiilin on aina yhtä hullun kurinen. Ateenan ja minun seuranamme oli vaan yksi toinen ratsukko. Tunti oli kaikin puolin hyvin samalla kaavalla mentiin kuin edellinen mutta yksinäinen okseri tuntii myös ns. "täyskaarto" väärinpäin. Ateena oli todella mukava ratsastaa vaikka itsellä olikin sellainen fiilis et tuun ihan millä hetkellä vaan täältä alas. Ja kuinkas kävikään sarjan väliin. Tultiin ihan ok hyppy okserille ehkä hieman pitkänä ja sarjan a-osan kans ihan ok hyppy Emmi epäröi ja Ateena kielsi jonka seurauksena Emmi kauniilla kuperkeikalla alas. No mitään ei onneksi hajonnut ei Ateenalta eikä kuskilta. Sitten vaan uudestaan.

Tunnista jäin kummallakin hyvä fiilis ajatellen tämän vuoden tavotteita. Nehän ovat siis edelleen Ateenalla aluejoukkumestaruudet ja Vellulla saada 100cm luokka hyväksytysti läpi. Koulupuolella Kummallakin haluan startata yhden A:n tänä vuonna.

Torstaina serkkuni 9v tuli mukaan auttelemaan tallilla. Laitoimme yhdessä hevoset kuntoon ja sitten kentälle ensin niin että Ada meni Ateenalla liinassa ja minä Vellulla. Ada meni Ateenalla kaikki askellajit läpi. Sillä aikaa minä Vellulla eteen alas ravit ja laukat. Paljon venyttelyjä ja avaavia loivia avotaivutuksi. Vaihdoimme sitten ratsuja ja itse otin hieman harjoitusravia ja laukkaa Ateenan kanssa ja enkä mitään ihmeellistä. Siirrymme maneesiin jossa Ada sitten harjoittelin Vellun kanssa keski- ja pääty ympyröitä. Vellu näitti hieman ihmeissää olevalta mutta ymmärsi Adan apuja paljon paremmin kuin Ateena. Aloimme jo äitini kanssa suunnittelemaan että Ada menisi loppu syksystä Vellulla seuramme raviluokkaa Vellulla. Ongelmaksi tuleen vastaa vaan harjoitusravi joka Vellulla ei ole helpoimmasta päästä.

Perjantaina meillä oli koulu tunti Vellun kanssa. Tunti sinäänsä oli hyvä mutta tunnista ei meinannut erittäis tuskallisen selkäsäryn takia tulla mitään. Tuntiin mahtuin monta hyvää pätkää mutta normaalia enemmän huonoja pätkiä Velluksi.

Lauanataina oli serkkuni häät joita oltiin odotettu kun kuuta nousevaa. Jonka johdosta Vellun ja Ateenan hoitaja Nelli meni ystävänsä kanssa käynti-ravi maaston hepoilla.

Sunnuntaina juoksutin kummatkin kunnolla vaikkakin ei tarvinnut kauheasti liikkua kunnes hiki oli jo niin juoksuttajalla kun hevosellakin.

Tuoreita kuvia saatte illalla!