Mitä vielä?

On ihmisiä jotka ymmärtävätmuita vaikka he tekisivät mitä. Mutta on myös ihmisiä joilta saa haukut ja vittutilut niskaan kun suojelee toisia. Onko nii vaikeata hyväksyä asiat niin kuin ne on? No olkoo miten on ihmiset osaa nyt olla vaan kunnon paskoja.

Ateenan kanssa kävin tuossa yks päivä pellolla päästelee pahimmat höyryt päästä pois ja hajoitimme samalla meidän martingaalit... hups. No joudun tunnustamaan etten ole paljoon kerinnyt ratsastaa sitä kunnolla. Vesa on ratsastanut sillä aika paljonkin. Se on myös kehittynyt "heppapoikana" jonkin verran, mun ei tartte olla enään sydän kurkussa koko ajan :D
Meillä on kuitenkin omat pienet tavoittee tai haaveet ensi kesälle niitä silmällä pitäen pitää alkaa treenaamaan.

Vellu on ollut oikein hieno miäs jo monta päivää. Juuri tänää tuuppasimme taas kunnolla ja ilmoittauduimme myös yhden kouluvalntajan valmennukseen. Myös keväällä olisi tiedossa myös yksi kouluvalmennus. Meillä on  myös paljon tavoitteita neidän pienen 5-vuotiaan kanssa ensi vuodelle.

Entäs sit se meidän riiviö? Sille on nyt tapahtunut lähi aikana hyvin paljon. Kaverit ovat taklanneet paljon ja jääkin on tehnyt tepposet. Poika ei tosin enää ole mikää pikku poika vaan oli jo rokotusessa 13kg ja sai sirunkin samalla. Ja nyt pitää lähettää kennelliittoon paperit, jotta saadaan poika rekisteriin.

Yks yö pois kotoa

Niinpä niin siis pääsimme Velln kanssa nipin napin mukaan Mikko Mäentaustan valmennukseen joka värjestettiin Porvoon PR-tallilla. Saimme mös paikan tallilta jotta saimme jättää Vellun sinne yöksi. Launantaina menimme hyvin pitkän alkuverkan. Kokosimme ravia ja laukkaa. Minusta alkuverkka oli liian pitkä ja väsyttävä. Sitten menimme pumppasarjaa jotka olivat onneks ristikoita. sen lisäksi mellä oli vesimatto ja yksi linja jossa oli sarja ja kolme laukkaa ja okseri. Vellu oli energinen ja jaksoi hyvin tehdä kaikki. Loppuun kohden alkoi pikkumies väsyä mutta en yhtään ihmettele. Korkein este oli meinaa melkein metri!

Sunnuntaina meinimme alkuverkassa puomiharjoituksia. Vellusta huomasi eilisen väsyttäneen sen. Hyppäsimme rataa joka meni ihan hyvin. Tänään Vellulla oli selvästikkin kevyempi päivä kun muilla. Sain kuitenkin vahvistusta siihen että voin hyvin mennä ns kaudella 5-vuotiaden mukana.

Tämän viikonloppu reissun takia Ateenalla oli kevyt viikonloppu. Lähinnä vain kävelyä. Nii ja Tito on vihdon oppinut kunnolla kiipeemään sohvalle ja komentamaan... Nii ja juippi painaakin jo 11kg... Se on jo iso poika.

Kovaa ja korkealta...

Totta siis tänään oli taas Anun valmennnus. Olimme tosin ihanan kentän pohjan takia Jatila maneesissa hyppäämässä. Seurana meillä oli Marika ja Hurricane. Tosiaan Ateenalla oli aika paljon ylimäärästä virtaa jonka johdosta hyppääminen oli hetkittäin erittäin mielenkiintoista. Ja neiti yrittikin kaikin mahdollisin keinoin hetkittäin saada minut irti satulasta. Viiminen rata olikin jo ihan hyvä. Tosi minusta tuntu että meidän vauti ja sähläys olisi loppunut jos esteitä olisi nostettu vielä parikymmentä senttiä ylös päin. No loppu tulos oli kuitenkin se että, kaikille jäi hyvä mieli ja Ateenalla oli hauskaa. Nii ja voinhan tietenkin tääläkin kiittää suuresti apujoukkojani. :)

Vellun kanssa menin meidän loistokkaalla kentällä... Aluksi Vellu tuntui todella mukavalta ja rennolta. Pohjakin tuntui ihan pitävältä kunnes aloin laukata... Olin tekemässä keskiympyrää kun yks kaks Vellun takajalat vain yksin kertaisesti lähti alta.. Siinä sit hetken aikaa mietiskeltii kumpikin että, mitä tapahtui. No hevoselle ei käynyt kuinkaa ja kuskikaan ei ainakaan vielä ole löytänyt itsestään ruhjeita. Loppu ratsastus menikin sitten siihen kun Vellu etsi metsästä henkilöä/olentoa joka kiskaisi häneltää jalat alta pois.

Ihanaa nyt se sit on alkanut. Meidän tuholais terrosisti terrorisoi kaiken mahdollisen... Ensinkin se on keksinyt miten päästään sohvalle ja sitten myös sen että kaukosäädintä on kiva pureskella.Ei onneks ole vielä suurempia vahinkoja käynyt kuin se että Tito söi mun tietokoneen hiiren irti johdosta. Katsotaan jääkö tuhot tähän vai alkaako tämä tästä vasta :)

~Moni kakku päältä kaunis~

Tässä sitä ollaan. Sunnuntaina oli kovat puheet siitä, että kirjoittaisin joka päivä ja nekin kohdistuisivat hevosiin... No... Hepot saivat eilen kevyehkön kentällä ravailu tuokion. Kuskille iski sitten kunnon talvinen flussa. En sitten viittinyt mennä kunnolla.
Nyt voisi sanoa että ketuttaa ja paljon. Kerrankin kun on kauniita leutoja talvipäiviä ja kentänpohjakin olisin kivassa kunnossa nii eiköhän mulle iske flussa... No jos yrittäis pysyä nyt edes pari päivää pois ja parannella itseään kunnolla?

Kun olen tässä tämän päivän kotona sairastellut niin Tito on tavannut sisaruksiaa ja saanut painia niiden kanssa puoli päivää. Näin illalla pikku mies onkin ihan rätti :) Nii ja sitten Tito osaa jo istua.

Moni kakku päältä kaunis. Siinä on asia joka askaruttaa paljon. ainakin mua... Mitä jos kakku ei ole edes päältä kaunis? Mitäs sit tehdään. Olen suunnitellut että kun valmistus haluun olla silloin niin sanotusti uudelleen syntynyt. Ehkä minussa uudelleen syntyminen tarkoittaa heiman vaatekaapin uudistusta ja tukan laittamista  uuteen uskoon. Saas nähdä pitääkö tälläinen suunnitelma edes kevääseen asti :)

Ehkäpä täst vielä syntyy jotain. Pikku hiljaa hyvä tulee. Nii ja kyllähän se vanhakin oppii.

Vanhakin voi oppia uutta

Niinpä olen sitä mieltä . että vanhakin voi oppia. Olen aina miettinyt miksi moni kirjoittaa blogia? en ole tähän päivääkään asti saanut vastausta. Joten päätin itse kokeilla tätä sitten. Ja tästä se voi sitten kömpelösti alkaa.

Elikkäs tulen luultavasti Puhumaan täälä hyvin paljon hevosista ja niiden siitä mitä kaikkea niiden kanssa on tapahtunut viikkojen varrella. Sitten kerron aina välillä myös viikko kuulumisia uudesta kaveristani Titosta. Joka tuli meille reilu viikko sitten. Tito on 8-viikkoinen Boxador. Hänen temmellyksistä ja tuhoista kertoilen.

Tänään Anu (joka on yksi pitkäaikainen opettajani) oli pitämässä minulle ja Ateenalle tuntia. Alku tunti oli hyvin tuskallinen. Ateenalla oli hyvin energinen ja sen johdosta meinasi ravi olla ravi hieman kiirestä. Menimme pohkeenväiskö ja kavaletti harjoituksia. Pikku hiljaa Ateena alkoi kuuntelemaan ja oli loppujen lopuksi todella hyvä. Ainakin kun vertasi alku tunnin kipitystä.

Nyt se on sitte aloitettu. Ensimmäinen kirjoitus on kirjoitettu. Katsotaan kauan tämä nyt kestää.