~ 1. Paluu, josko taas kokeilisi

Edellisen kerran oli julkaissut täällä yhtään mitään sitten maaliskuun 2015 Saksan matkan jälkeen. No voi vaan todeta että melkein kahdessa vuodella on kerennyt tapahtua yhtä sun toista. Hevoset on sairastelleet enemmän ja vähemmän. On käyty valmennuksissa ja kisoissa. Ollaan tehty pohja noteerauksia ja pärjätty odotettua paremmin. On itketty ja on naurettu. On muutettu ja tehty töitä.

Tosiaan sen enempää asiaa avaamatta meidän tiimi on kutistunut yhden osapuolella Ateenan siirtyessä syksyllä vihreämmille niityille. Muuten porukka on samana Vellu ja pikku-Äijä Iivari. Toinen suurempi pienempi muutos elämäämme on tosiaan ollut se että muutimme maneesitallille. Ja iloinen pilkahdus syksyyn toi että voitimme Vellun kanssa seuranmestaruudet koulupuolella.

Ennen kaikkea tätä arki on rullannut omalla tasapainollaa. Ateenan kanssa pidimme hauskaa loppuun asti. Vellu pitää huolen noin puolen vuoden välein että kuskilla ei nouse ylpeys liian ylös vaan palauttaa kirjaimellisesti maanpinnalle säännöllisesti. Sen kanssa olemme säännöllisen epäsäännöllisesti valmentautuneet sekä kilpailleet. Yritetty tutustua uudella tapaa toisiimme ja löytää mutkatonta ystävyyttä kaiken uuden arjen kanssa. Iivari on Sannan kanssa käynyt näyttelyissä, ohjasajo sekä valjakkokilpailuissa. Toistamalla itseäni niin periaatteessa arki rullaa omalla tasapainollaa. Ja tulee jatkumaan edelleenkin vaikkakin arki onkin nyt erilaista ja kummallekin meistä Vellun kanssa uudelleen opeteltavaa. Meiltä puuttuu kummaltakin yksi tukipilari kokonaan...

Ateena -meidän tukipilari

Vellu, syksy -16