Meillä on hevosia/poneja ollut siitä lähtien kun olen täyttänyt vuoden. Siskoni ensimmäinen poni oli shetlanninponi Emma-Kaja. Emma teki meillä ollessaan yhden varsankin. Näistä ajoista minulla ei ole paljoa muisti kuvia.Emma myytiin meiltä vuonna 1995. Emman jälkeen meille tuli New Forest -tamma Kotimäen Mimosa, s.1987 Mimmi.
Siinä vasta oma lukunsa. Mimmi tuli Siskolleni Mimmin ollessaan 8-vuotiaana. Mimmi opetti maan ja taivaan välillä kaikki mitä ponin omistaminen on ensin siskolleni ja tämän jälkeen minulle.Aluksi vaihteet olivat lähinnä joko eteen täysillä tai vaihtoehtoisesti ylöspäin. Mimmi osasi olla maailman hirven mutta samalla maailman ihanin poni, joka rakasti hedelmiä yli kaiken ja pelkäsi neuloja ja eläinlääkäreitä niin paljon että olisi voinut melkeen nirhata kaikki ympärillä olevat. Mimmin kanssa tuli harrastettua kaikkea mitä tulee vaan mielee. Siskoni kävi Huubertus kisoissakin, meinasimme myös mennä hiihtoesteratsastus kisoihin. Mimmi oli moniponi jonka kanssa ei ollut asiaa mitä ei olisi voinut tehdä. Tietenkin on eri asia mitä mieltä Mimmi oli asiasta... Mimmi teki meille myös yhden varsan Misambal. Sampo nykyisin Santtu lähti meiltä 2002. Mimmi myytiin pariksi vuodeksi pois meiltä kun olimme kummatkin kasvaneet hänelle liian pitkäksi, mutta ostimme hänet takaisin eläkepäiville. Mimmi sairasti metabolista oireyhtymää ja lähinnä jatkuvan kaviokuumeilun takia lähti meiltä parhaan ystävänsä kanssa vihreille laitumille tammikuussa 2008.
Mimmin paras ystävä. Minun ihka ensimmäinen oma hevonen Palmik
s.1983
Palmik näytti lähinnä valkoiselta suomenhevoselta, vaikka oli arabin ja trakehnerin ristetys. Epäilemme torinhevosta. Oli meille tullessaan jo 18-vuotias ja ehdottomasti kiltein ja lempein hevonen mitä tämä maa tulee ikinä päällään kantamaan. Palmik rakasti aplodeja <3 varsinkin pienen esteradan jälkeen. Palmikki opetti minulle vaikka mitä esim. miltä tuntuu laukan vaihdot. Palmikin kanssa loppu vaiheella pystyi harrastamaan maastoilua ja muutakin ratsastusta pelkällä riimulla. Palmikki ei nimittäin olisi tehnyt edes kärpäselle pahaa. Palmikki on ainut hevonen kenen selässä uskalsin mennä ilman kypärää ilman pelkoa. Paamilla oli kimosyöpä ja lopetettiin yhdessä ystävänsä Mimmin kanssa tammikuussa 2008.
Kum Sampo lähti meiltä Siskolleni eli Sannalle tuli uusi hevonen Partia
s.1988
Ihana Partia ja Sannan oma huippuhevonen. Opetusmestari. Partia oli koulutettu pitkälle ja sen kanssa pystyi tekemään ihan mitä tahansa. Vähän haastava ratsastettava, mutta silti kiltti. Neljä ihanaa sukkaa, tumma väri, ihanat liikkeet ja intoa ja taitoa riittämiin. Se rakasti esitellä sen piffejä ja paffeja. Jotka sen kanssa sain opetelle ja Sen lisäykset Wau... Se tunne kun hevonen oikeasti pidentää ja leijuu ne askeleet eteenpäin... Partia opetti minulle myös sen mitä tarkoittaa kun hevonen kääntyy postimerkin päälle. Minä pääsin Partian kanssa kolmiin kilpailuihin jotka kaikki tapahtui Vellun vierottamisen jälkeen. Yhdet koulukisat ja kahdet estekisat. Muistan aika kun tuttuni tuli tuumaamaan este verryttelyssä "joo tosi reilua kun yhdet tulee este kisoihin esittelee kaikki mahdolliset piffit ja paffit." Partia oli myös Match Show: n BIS voittaja :) Todella kaunis hevonen. Partia lopetettiin kotona maaliskuussa 2009
Tässä olikin kaikki kaverit jotka ovat olleet minun tai Sannan omistuksessa. Mutta haluan mainita pari hevosta jotka ovat opettaneet nimeomaan minulle jotain merkittävää.
Wavilon s.1991
Wavi tuli meille ylläpitoon loppu kesällä 2006 määrittämättömäksi aikaa. Wavi oli hupaisa isopäinen heppa joka opetti minut hyppäämään isoja esteitä. Wavin kanssa tuli kierrettyä hyvin paljon kisoja ei niin hyvällä menestyksellä mutta se mikä ei tapa se vahvistaa! Syksyllä sain kuulla kauhea soiton jonka seurauksena Wavi lähti minulta syksyllä 2007.
Kreuzritter KS s.1990
Ripa tuli meille ylläpitoon määrittelemättömäksi ajaksi kesällä 2008. Ripa oli hieno herra jonka kanssa harjoittelin Ateenan rinnalla. Ripan kanssa kerkesin startata yhdet kisat joissa Ripa tosin meinasi postattaa minut selästään jo ennen lähtö linjaa. Ripan kanssa sai kokei miltä tuntuu kun hevonen hyppää teknisesti oikein. Tämän hienon kokemuksen ja ajan tämän jonka sain viettää hänen kanssaan kuuluu täysin Ripan omistajalle joka antoi minulle tämän mahdollisuuden. Ripa jouduttiin lopettamaan keväällä 2009.
Tässä tälläinen tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti